Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Toki, ihanaksi muuttui tämä otsan huimaus, koska Arnon rannalla istuin ja povestani välähteli ihmeellinen valo mun kasvoilleni ylös, ja pyhä oli ohausten särkö. Lelee! siinä lauleskelin, tuuittelin ja lauleskelin. Lelee, lelee, lelee! Oi enkelit, oi tuomion enkelit! miksi viivyttelette täyttämästä palkinnon ja rangaistuksen työtä? RACHEL. Miksi tämä kolkka muoto? Miksi ette iloitse ja naura?
Siis, iloitkaat ja riemuitkaat; niin käskee nuori Rachel, jonka vartalo on hoikka ;a taipuvainen kuin pajun-vitsa ja kiharat kuin korppien joukko.
RACHEL. Sen teen, sinä ihana nuorukainen. Sun olentos, niin viaton ja kaino muistuttaa Canzioo ennen. ANGELO. Hyvä. Käyskelemmekö pois? RACHEL. Koska on se tahtonne. Mariamne! CANZIO. Giotti, Giotti! GIOTTI. Mitä tahdot? CANZIO. Sinun huuliltasi, minä tiedän sen, on turha valitus pannaan pantu. GIOTTI. Mutta sano mitä tahdot?
Korkeuden hallitsija, saata, ettei kauvemmin jalo Rachel käyskele hulluutensa yössä, säikytellen sieluansa, vaan lahjoita hänelle takasin hänen järkensä ihanainen loimo. Mutta rukoilisinko mahdotonta? Pelastakoon hänen sitten tästä kummituksen elämästä kuolema hiljainen ja painukoon pian hänen silmänsä autuaaseen uneen.
Tämä ryövää minulta järjen! Malta mieles, Canzio, Canzio! MARIAMNE. Makaa rauhassa ja muista mitä lupasimme. RACHEL. Canzio! O, o, mun kultanen toivoni täällä! CANZIO. Etten tahdo sun onnettomuuttas. MARIAMNE. Ja siitä mahdan olla sinulle kiitollinen. CANZIO. Minä tiesin tämän myrskyn. RACHEL. Mun ainoa, kultanen toivoni täällä! Voi, tuhannen kertaa voi!
Toki tuskinpa oli hän mieheksi tullut ennenkun Tuoni hänen temmasi pois. Mutta sitten on kauvan, kauvan; aatos hiventyy muistellessa sitä aikaa näin riutuvana, myöhäisenä iltapäivänä kuin nyt. Hänen nimensä oli Canzio. CANZIO. Hänen näet edessäsi tässä. RACHEL. Hän on siis tullut takasin, vaihka onkin niin kauvan siitä päivästä, jona nuorukainen kuoli. Mutta nyt on hän tässä! Kuinka jaksaa hän?
Marcia, sä löydät aavan santameren keskeltä ihanan, kalpean Ammoniumin saaren, jossa Hymenin temppeli seisoo. MARIAMNE. Seuraa minua, Rachel, minä rukoilen. RACHEL. Mitä tahdot minusta? MARIAMNE. Tule kanssani kotia. RACHEL. Kotia? Minulla ei ole enään kotoa. MARIAMNE. Miksi haastelet lapsekkaita? Seuraa minua kiltisti ja älä ole itsepäinen. Rientäkäämme ennen pimeyttä.
RACHEL. Elleivät surmanneet häntä ryövärit janoissaan kullan ja veren. MARIAMNE. No, taitaapa tapahtua paljonkin, paljon myös luoda tapauksia kammoova kuvailus, esimerkiksi: hän taitaa palata metsästä takasin, ellei kaatunut hänen päällensä puu. RACHEL. Mutta sinä tiedät, että on minulla ennustava sielu.
Oi Rachel! se näytelmä on jumalten näytelmä koska, kovan onnen myrskyjen riehuessa meidän ympärillä, otsamme korkealla etherissä säteilee. Toki; miksi kuvailemme tuhoa ja murhetta, koska on meillä hyvän toivon päivä? Kohta on Canziomme tässä. RACHEL. Ja nouseman pitää ilon, jonka vertaista en koskaan ole tuntenut.
Ja enkö ole minä hänen äitinsä, hänen »sisär-äitinsä», ja »äiti-sisärensä», niinkuin lausui hän kerran itse, punehtuen kainosti ja hymyten kuin taivaan cherubi? Jaa, niin hymyili hän; sillä hän on kaunis, Mariamneni, kaunis! MARIAMNE. Kaunis on Canzio. RACHEL. Hänen sydämmensä on puhdas ja hyvä, ja sentähden on lempeni häntä kohtaan ääretön, se on helleys, jonka suloisuus taivaat voittaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät