Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Kaikki vuosisatojen lupaukset, kaikki pyhien viisaitten ennustukset, yhtyvät tänä ihastuttavana hetkenä. Missä nyt sortajain sotavaunut, missä tyrannein purpuravaipat? Hevonen ja isäntä ovat molemmat kaadetut maahan, hevonen ja isäntä ovat molemmat kaadetut maahan! Nouse, Rachel, erämaasta, nouse, äläkä itke enään. Ei yksinäisen palmupuusi varjon enään tarvitse peittää salaista suruasi.
Miksi kutsui hän minun? Oi, etten taida unohtaa sanaa, joka muistossani lakkaamatta huutaa! Oi, etten tiennyt sulkea korviani, koska aukenivat hänen ihanat huulensa tähän sanaan, joka aivoani pyörryttää ja saattaa minun oksentamaan sydämmeni ulos! MARIAMNE. Mutta mitä lausui hänelle hänen ystävänsä Claudio? RACHEL. Ah, kuinka halpa itserakkauteni sai hävetä!
RACHEL. Mitätön asia? Sitten on Canzio yksi narri, jonka aivossa voi mitättömyys matkaansaattaa kapinan ja häiriön. Mutta minä tunnen hänen tarkan ja voimallisen järkensä. Noo, Canzio? MARIAMNE. Oi! nyt näen, ettes olekkaan onnellinen, mun ihana ylkäni. Ooh! RACHEL. Canzio!
RACHEL. Ja hänen silmissänsä liekehtii ilo korkea ja puhdas. Katso! CANZIO. Hm. Kuinka jaksat, Mariamne tyttönen? MARIAMNE. Hyvin, mun Canzioin. Mutta sinä? Toki tiedän jo, ettäs olet onnellinen, ja sillon aina onnellinen minä myös. Tosin olet sinä kaunis katsella, mutta tuhat kertaa kauniimpa on hän, joka muutama tunti sitten henkihaamuna korkuudesta ilmestyi mun eteeni helteisellä tiellä.
RACHEL. Eihän vahingoita välillä murheissaankin olla. VARRO. Miksi itkit? RACHEL. Ei yhtään vahingoita, että välillä itkeekin näin vallaton tyttö kuin minä. VARRO. Enkelin vallattomuus, enkelin! Canzio tulee kohta, ellei tänäpän niin huomenna. RACHEL. Vasta huomenna! No sitten hän tietäköön että lennän heti hänen tukkaansa ja sieppoilen kuin pieni vihainen haukka.
CANZIO. Ehkä saattaisinki sydämmesi vallattomasti paisumaan? MARIAMNE. Ole rauhassa. CANZIO. Oi Mariamne! minä tiedän sinun järkeväksi naiseksi ja toivon huomaavasi, että teen nyt myöskin järkevästi minä. RACHEL. Sano pian. Miksi vaivaat meitä, sinä armoton veli, armoton sulhanen? Minä makaan kuin tulisilla hiileillä, ja kuulen Mariamnen sydämmen iskut.
Ole ilonen! RACHEL. Ole ilonen, ole ilonen! CANZIO. Näin haastelevat enkelit autuaan sielun kanssa, joka jättänyt on murheenlaakson ja seisoo viimein taivasten esikartanossa, kohta valmiina astumaan hääsaliin sisään. Serafiimit häntä vaatehtivat pyhien hameeseen, hymyvillä huulilla kuiskaten hänen korvaansa jumalten kieltä. Se on ainoastaan tarina, tarina onnellisesta sielusta.
Katso kuinka vuorten kiireet tuolla kultasessa palossa kimmeltää. MARIAMNE. Ja tumma öljypuisto rauhallisna hengittää vuorten alla. RACHEL. Ole ilonen tässä ilon ja lemmen keskellä. MARIAMNE. Ole ilonen, meidän Canziomme. RACHEL. Huomaa kuinka kiharies kanssa hellästi leikitsen. MARIAMNE. Ja minä sun korean kätesi kanssa. RACHEL. Olenhan minä sun sisäres armas. MARIAMNE. Ja sun morsiames minä.
»Ei, nyt minun täytyy lähteä», hän äkkiä sanoi. »Mutta sitä ennen pyydän saada tietää teidän nimenne!» »Rachel Baumgarten.» Hän lausui nimensä hyvin itsetietoisesti. »Rachel Baumgarten, hyvästi iäksi!» Suutelin hänen kättään.
Nyt ystäväni Giottin luoksi, siellä vietän yöni, uneksuen kauniista Marciasta, jonka tähden huomisaamun punertaissa Arnon rannalla miekkaani välkyttelen. RACHEL. Canzio! Ei, häntä ei ole tässä enään. MARIAMNE. Turhaan teet sinä työtä ohjaaksesi häntä näin himojensa virran vallassa. Mahdotonta! Nyt kiitää hän vaan eteenpäin, kunnes joko nielee hänen tuima kurimus tai ehtii hän toivotun rannan.
Päivän Sana
Muut Etsivät