Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Siinä, tyttöni, on seikan selitys. Hän on voimakas ja kaunis. RACHEL. Mutta voima on usein pahuuden läheisin naapuri eikä juuri ikävöitse lemmen yrttitarhaan, vaan menestyy, se raaka, vuorten jyrkillä verisessä temmellyksessä petojen kanssa, katsahtain villisti. Niin tämänkin naisen katsannosta käy ulos vihan tulta ja pahdetta, joka kääntelee mun mieltäni ja saattaa sydämmeeni kammon.
RACHEL. Onko kaikki käynyt matkallasi hyvin? Oletko terve? Oletko onnellinen, mun armas Canzioin? CANZIO. Tähän kaikkeen, sisäreni, taidan vastata myöntäen. RACHEL. Mikä ilon hetki! CANZIO. Niin, olkaat tervehdityt! Ole tervehditty Rachelini, ole tervehditty Mariamne, sinä aina tyyni impi! Mutta miksi niin tyyni ja vakaa tälläkin hetkellä? Noo, lainehtiihan toki sun ihana poves.
Se oppi on minusta nyt ainoastaan lasten tarinoita koska katsahtelen miehuuteni ijän korkuudesta. Kaikki on katonut tyhjänä sumuna pois, mutta sitä selvempänä on minulla jäljellä elämä ja luonto. RACHEL. Mitä uskallat sanoa? Sinä? Canzio? Olenko minä sinua opettanut niin? Mitä uskallat sanoa? MARIAMNE. Enemmin on hänellä sanottavaa, paljon enemmin; mina ymmärrän hänen tarkoituksensa.
Sillä miehen luonnossa tarvitaan aina murena karmeutta, jotain kanuunan jyrkeydestä, valmiina ampumaan ulos koska niin tarvitaan täällä elämän kamppauskenttäällä. RACHEL. Kuinkahan ollee? Kenties kohtaatten hänen tarpeiksikin larattuna tällaisella ampuvaralla. Minä tunnen joteskin hänen sydämmensä taipumukset. Mutta nyt jo kylliksi tästä. Mitä uusia Calabriasta, herra Angelo, meidän vieraamme?
Apostoli, joka taitaa teille saarnata yhtä ja toista hyvin terveellistä ja sydämmeen painettavaa muistutusta lähteissänne elämän petolliselle merelle. Hyvä! RACHEL. Niin, setäni; »puhdas on hyvä», sanoo sananlasku. VARRO. Aivan niin, mun Rachelini. Kuinka lausuu myöskin eräs toinen viisauden sana? Hyvä nuorukaiselle saada »riehua ulos». Oikein!
Yhteenkudottu, kehno juoni. Minä tukehdun! MARCIA. Teidän tervehdyksenne ymmärrän ja hylkään. RACHEL. Miksi kolkutti rukoillen linnamme portille se, joka oli linnanherran sydämmen herra? MARCIA. Niin lapsekkaasti lemmessä houraillaan. RACHEL. Morsian Barbariasta. CANZIO. Parman kaunis tytär! RACHEL. Morsian Barbariasta kuuluu enemmin romanttiselta.
RACHEL. Olethan kiltti nyt. Mutta anna meille kiireesti tieto; sillä tässä asiassa olen kovin utelias. CANZIO. Mutta lupaathan kuultella rauhallisna. RACHEL. Vallan rauhallisna. CANZIO. Mariamne, lupaathan sinäkin maltin tyynellä katsannolla kuultella mitä sanon? MARIAMNE. Sen lupaan. CANZIO. Ja suot mun vakaasti tyhjentää poveni aina pohjaan asti? MARIAMNE. Sen teen.
Seinähyllyillä nähtiin muinaisheprealaiset terafimit, kotijumalain kuvat, sellaisia, joita Rachel oli salaa Labanilta vienyt mukanaan ja kätkenyt satulalaukkuunsa.
Mutta käykämme toki aina tuomiolle laupiaalla mielellä; sillä me emme tiedä mitkä myrskyt heikossa ihmissydämmessä saattoivat vaikenemaan jumalten äänen. Mutta lempeä Rachel, ole ilonen taas. MARIAMNE. Katso ylös ja huomaa kuinka ilta-aurinko kultaa meidän vuoremme, luoden Armon laaksoon purpuraisen hämärän. Mille tuntuu teille tämä laakso, herra Angelo? ANGELO. Se minua ihastuttaa.
RACHEL. Saitko tiedon? MARIAMNE. En. RACHEL. Hyvä! Kaikki peittäköön pimeys ja yö. Mutta kylmästi puheltaa yöseen tuuli ja vahterjat huokailee. MARIAMNE. Sentähden lähtekäämme. RACHEL. Mihen lähtisimme? MARIAMNE. Kotolinnaas, joka seisoo edessämme tuossa. RACHEL. Linnan porttia vartijoitsee traakit, peikot, kyöpelit ja menninkäiset, katsahtaen hirmuisesti tännen.
Päivän Sana
Muut Etsivät