Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Sadepisarat tippuivat märistä hiuksista alas kaulalle, hän ei sitä tuntenut. Röijy oli läpimärkä ja hän vapisi vilusta, vaan ei ollut siitä millänsäkään. Nyt hän ei enää tuijoittaen katsellut lahtea ja höyrylaivaa. Hän oli kääntänyt kasvonsa toiselle puolelle, tuonne vuonon toiselle rannalle päin, josta hieno sinertävä savu nousi puiden latvojen väliltä.
Hänellä oli päällään kapein röijy, minkä ikänä olen nähnyt, ja hyvästi jättäessään hän ojensi minulle molemmat kätensä. Arkku ei voinut olla kätkettynä hänen vaatteihinsa. Se ei mahtuisi minunkaan taskuuni. Mistä se tuli, että hän ajoi teidän kanssanne postivaunussa? kysyi hän ankarasti. Vastaukseksi pistin hänelle käteen herra Huntingdonin allekirjoittaman lupakirjan.
Akkunan luona istui vanha vaimo-ihminen, röijy päällä ja huivi päässä. Hän keri rihmaa vyyhdistä, jota piteli toissilmäinen ukko upseerin univormussa. "Mitä suvaitsette, hyvä herra?" kysäsi vaimo-ihminen, jatkaen työtään.
Kaapu käyty Karjalasta, Röijy saatuna Savosta, Kengät on Kemistä tuotu, Kukat kanssa Kainuhusta. Panit kouluhun kotona, Alle oppinsa asetti, Yksi saatteli sanoja, Toinen neuvoi nuottiloita.
Eräs taas sanoi: »Karhu sitä näkyy tavanneen selästä, kun on kynnen jälet jääneet.» Muuan sanoi: »Keskitekonen se näkyy olevan tuo röijy.» Ja niin osoittivat yksi yhtä, toinen toista. Minulla ei ollut minkäänmoista puolustuskeinoa, kuuntelin vaan vähän alamielisenä. Ajattelin että väärin tekevät, kun minua pilkkaavat, sillä enhän minä ole tahtonut mokomia leluja röijyni helmaan.
JUNKKA. Eipä koko Eevaa taida enää ollakaan. Hän on kadonnut kuin neula nurmikkoon. PASANTERSKA. Onko Yrjö myös kadonnut? PASANTERI. Yrjö lähti ristittäväksi. PASANTERSKA. Vai niin, iso viisas! Ja miksi hänet nyt ristitään? PASANTERI. Kapteeniksi. Niin että muori kulta, hae yllesi vielä paikkaisempi röijy siihen, kun tulee tänne kapteeni Varjakka. PASANTERSKA. Herranen aika!
Häntä olisi saattanut pitää hienona naisena, niin arvokas, niin miellyttävä oli jokainen hänen liikkeensä, niin säännöllisinä ja viehättävinä esiintyivät hänen päänsä ääriviivat. Tumma villapuku ja ennen kaikkea uusi röijy hopeanharmaine turkisreunustoineen »kazabeikaksi» semmoista nimitettiin Puolan puolella oli tämän muutoksen saanut aikaan.
Olisiko neiti Clifton sen vienyt? arveli Tuomas Morville. Hänkö, vastasin närkästyneesti, mutta miettiväisesti, kuinka hän olisi meidän näkemättämme voinut viedä niin kookkaan kalun. Ei se mahtuisi meidän taskuihimme, Tuomas, ja hänellä oli päällään kapea röijy, mihin ei olisi voinut kätkeä mitään. Ei, hän ei ole saattanut sitä viedä, myönsi Tuomas; sittenhän sen pitää löytyä muualta.
Niin, ja minä olen velkaakin sinulle, kuinka suuressa palanksissa lienenkään? virkkoi Juuso. Eihän se monen markan velka ole. Vuokraa housusi minulle syntisi kuitiksi! Paljain säärinkö minä sitten kulkisin? Pyydä emännältä lainaan joku vanha röijy! Olisipa se elämää, että minä röijy jalassa kulkisin ja sinä pöyhkeilisit minun housuissani.
Kansa, riensi kirkkoon. Mamseli Eveliinakin kiiruhti kirkkoon ja piika Elsa sai kulkea hänen vierellänsä. Mamseli oli pukenut itsensä mustaan pukuun, juuri kuin hänellä olisi ollut murhepäivät. Elsan vaatetus oli sitä ja tätä, sillä ei ollut vielä ehditty saamaan mukavia vaatteita. Hänellä oli päässä äitinsä silkki ja yllä oma röijy, mutta äidin musta hame.
Päivän Sana
Muut Etsivät