Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Pyhästi vannotko sa minulle, se ettei koskaan kuihdu kukan lailla, ei tuoksutonna nuoku elon mailla, vaan *iät kestää*? lyhyen äänettömyyden jälkeen: *Kauan* kestää se. tuskalla. Oi, »kauan», »kauan»; sana köyhien! Mit' on tuo »kauan» sana rakkaudelle? Sen kuolema, kuin home kukkaselle. »Iäiseen eloon uskon rakkauden» siis aika vaihtua on sanojen: »Sua rakastin, kun hehkui kesän helle!»
»Jos tahdot, että vielä tulen teille, niin lupaa minulle pyhästi ja juhlallisesti, ettet johdata minua syntiin! Jos Sinä rikot tämän lupauksen, en tule enää teille silloin kun tiedän Sinun olevan kotona, enkä enää milloinkaan jättäydy kahdenkesken Sinun kanssasi. Jumala on kyllä auttava minua, ja Sinä jos Sinä todellakin rakastat minua älä johdata minua kiusaukseen!
Vala, mikä vaaditaan heiltä, jotka hakevat jotakin luottamustointa, on näin kuuluva: "Minä pyhästi vakuutan, että auringon pyhä taulu näyttää minusta pytkyliäiseltä ja lupaan pysyä tässä mielipiteessäni viimeiseen hengenvetooni saakka." Tuloni jälkeisenä päivänä, kuljeskellessani joutilaana torilla, sain nähdä vanhan miehen, jota vietiin jotakin rangaistusta kärsimään.
Kun myöskin Toivo veti suutansa nauruun hänet nähdessään, päätti Meeri pyhästi, ettei hän enää milloinkaan tuolla tapaa pahentaisi komeata tukkaansa. Tuomari Stormbom asui suuressa kauniissa rakennuksessa Unioninkadun varrella, ja hänen hauskassa salissaan oli lukuisa joukko nuoria poikia ja tyttöjä koossa, kun Helka, Meeri ja Bruuno astuivat sisään.
Häntä seurasin; mä tiesin, Ett' olet täällä. Kuolinvuoteellansa Pyhästi määräs äitini, ett' täällä Sun luonas kävisin. Hän kyllä ties, Ett' olit rautapaidan munkkikaappuun Sa vaihtanut; hän hartahasti pyysi Mun kerran sulle tuomaan elämänsä Jäähyväiset. Suo anteeks! Sodan melskees' Sen kymmenkunnan vuotta laiminlöin.
Mutta saipa isä tiedon nuorten salaisesta liitosta ja lausui kerran neitosen korviin hirmuisen valan. »Tyttäreni», sanoi hän, »katso etten saavuta teitä syleilyksessä metsien yössä. Tiedä, että miekkani teidät kohta silloin yhteen-vihkii veriseen kuolemaan. Sen lupaan ja pyhästi vannon». Niin hän lausui, ja neitonen kauhistui kuultuansa valan.
Muista ehto, jonka panin sun etees, määrätessäni sinua otto-pojakseni, ja jonka pyhästi lupasit täyttää. NIILO. Hän on nyt kuollut. MARKUS. Kysynpä tässä, oliko miehellä joitakin lemmen tuumia tuota neitoa kohtaan tuossa? Ukko sinä, jos puhettas et vahvista, niin oletpa kuoleman oma.
Heti Gravosan tappion jälkeen oli Kristian häpeänsä ensimäisen vaikutuksen alaisena pyhästi vannonut, ett'ei hän enää koskaan tapaisi Señoraa. Ja niin kauvan kuin hän lepäsi vuoteen omana peljäten henkeänsä kuin oikea etelämaalainen ainakin, sadatteli ja kirosi hän rakastajatartansa muistaessansa, sillä tämäpä juuri oli syypää hänen laiminlyöntiinsä.
Se päivä ja se ilta olivat onnellisimpia Johanneksen elämässä. Hän uskoi pyhästi, että Liisa oli hänen ja rakasti häntä yhtä sokeasti ja palavasti kuin ennen heidän eroaan. Itseään hänen ei siinä suhteessa juolahtanut mieleenkään epäillä. Rakastihan hän nyt Liisaa paljon enemmän, kymmenkertaisesti enemmän kuin ennen. Sehän oli päivänselvää se! Ja olihan siitä todistuksena tämä onnentunne.
Vierasvarainen isäntä oli hänelle tyrkyttänyt parhaita ajoneuvojaan, oli sitten, kun kaikki houkuttelut olivat turhia, saattanut häntä jalkaisin pitkän matkaa ja erotesssa vakuuttanut lujasti ja pyhästi, että heidän kerran vannomansa veriveljeys pysyisi lujana, huolimatta isäin pahoista teoista, ja että hän sai nyt ja aina luottaa häneen ja hänen naapureihinsa...
Päivän Sana
Muut Etsivät