Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Lepo kaipuu on rajupäisten Traakkein, lepo Meedein myös aseloistossansa; mut, sa Grosphus, ei sitä hanki kulta, purppura myös ei; korut, aarteet ei, vaka liktor itse, joka eessäs käy, sydänhuolt' ei häädä; salat tuskat nuo yli kattolaattain liehuen lentää. Vähin tarpein vain elät tyynnä: arvoon ota pöydälles isäs suolakippo; toki silloin ei himot, eikä kauhu karkoita untas.
On hieno sun poskesi pinnaltaan kuin keväällä raitojen umput vaan ja purppura niillä on hurmaavin kuin ruskonen taivas on iltaisin. Nuo silmäsi suuret ja kirkkaat on kuin nousu on Pohjolan auringon, min pilvien juontehet varjostaa kuin katsetta kulmasi kaunistaa. Suu sulla on pienonen mansikkasuu; sen mettä jos juo, niin hullautuu, ja kaulasi luntakin valkeemp' on ja rintasi kumpu on moitteeton.
Tuo vastasi vitkaan sankari: »Minä muistelen eilistä untani. Se oli niin kaunis ja kaamea, kuin on tulivuoren purppura. Se oli niin seijas ja hirmuinen kuin leimaus ukkosen läheisen. Mitä merkinnee? Toki kertoa sen tahdon, jos tahdot kuunnella.» Hän vaikeni. Solina virran veen soi tähti-yössä vain yksikseen. Ja kaislojen vieno kahahdus, kuin kuiskaus, kuin rakkaus.
Joen soitteleva sohina, matalan kosken kuohu ja pauhu, syvät, mustat, kiiltävät suvannot, joiden ylitse lehtikuusten ja hemlokkien juuret riippuivat, pyörteiden synkkä purppura ja ambra hitaasti kiertelevine vaahtilauttoineen kaikki tämä häntä viehätti, samalla kuin uhkasikin.
Maata jo huuhtoi purppura hurmehinen, kasatusten miehiä kaatui, urhoja Ilionin sekä aimojen myös apukansain ynnä akhaijeja, näät verinenp' oli heillekin taisto, vaikk' ei niin moni kaatunut, sill' yhä torjua muisti toinen toiseltaan tuhosurmaa miesmetelissä.
Puettuna loistavaan purppura pukuun valkeiden vaatteiden yllä oli hän äkkiä ilmestynyt heidän joukkoonsa ikäänkuin olisi hän noussut ylös maan alta. Ensi silmänräpäyksessä olivat he säikähtäneet, mutta sitten kun he toipuivat ja kysyivät kuka hän oli, oli hän vastannut: "Simon, Gioran poika."
Väinö löi lohta niskaan Aaron päästellessä uistintaan lohen suusta ja sanoi: Sinä meren neitonen, minun ihanaiseni, minun sydämeni sytyke, tulit sinä kuitenkin, sinä minun kauan kaivattuni! Kuinka ihana ja suloinen sinä oletkaan, minun armaani! Sinun pääsi on niinkuin Karmeli. Sinun pääsi nahka niinkuin kuninkaan purppura, poimuinen, kuten Korkiassa veisussa sanotaan.
"Purppura värjää valkoiset purjeemmekin ja kaikki aseet välkkyvät kultana. "Katso, miten etelätuuli pullistaa kuningas Thidrekrin lipun. Pohjolaan viittaa tuuli, ikäänkuin se tietäisi jumalien tahdon. Ylös, veli Harald, nostata laivojesi ankkurit. "Oikaise peräsin, käännä lohikäärmeen keula.
Päivän Sana
Muut Etsivät