Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Tämä metsä oli kuninkaallinen, aidattu puisto, jommoisia keskiajan latinankielellä nimitettiin plexitiumeiksi ja joiden mukaan sangen moni kylä Ranskassa on saanut Plessis-nimensä.
Kreivi huokasi ja päätti pidättää niin kauan kuin mahdollista vieraansa huoneissa ja avata vasta auringon lasketessa ovet terassille, kun kankeannäköinen puisto sai silloin ikäänkuin surullisen ystävällisen näön.
Rakennuksen edessä oli suuri puisto tai metsä, sekin enimmäkseen hiljainen ja yksinäinen; ainoastaan joskus kesällä aamupäivällä istui lääkärin rouva siellä käsitöinensä. Mutta toisella puolella oli monta pihaa korkealla lauta-aidalla ympäröitynä; niissä hullut kävelevät ja uneksivat sekavia, hourailevia uniansa elämän ihmeistä.
Ja kapteeni antoi hänelle viisi penniä. Nyt mennään tästä alas, sanoi Hinkki, ja johdatti kapteenin jyrkimmästä paikasta kadulle vuoren taakse. Siinä oli vähän matkan päässä katolin-uskoisten pieni kirkko, jonka luota alkoi puisto ja kylpylaitokseen meren rannalla johtava vanha lehmuskäytävä. Puistossa soitteli musiikki.
Tämähän ei ole mitään outoa, sillä woisihan ken tahansa tutustua paikkakuntaan ja sen ihmisiin, siinä enemmän aikaa asusteltuansa, mutta kumminkin kuuluu se hieman asiaan. Eräässä syrjäsessä kaupungin osassa, siellä missä kaupungin puisto on, puiston laitaa pitkin menewällä kadulla, aiwan puistoon wiewän portin pielessä, oli aina ja lakkaamatta eräs wanha mummo.
PARIS. Sua, armas, lemmin sanomattomasti. Toinen kohtaus. Troia. Pandaruksen puisto. PANDARUS. No, mitä? Missä on herrasi? Cressida orpananiko luona? PALVELIJA. Ei, herra hyvä; hän odottaa teitä, että veisitte hänet sinne. PANDARUS. Oh, tuossa hän tuleekin! No, mitä kuuluu, mitä? TROILUS. Poistu, poika. PANDARUS. Oletteko nähnyt orpanaani? TROILUS. En, Pandarus.
Työmiesten työ oli raskasta ja pitkällistä. Tuo avara puisto, jossa oli paljon hirviä ja metsäpeuroja, ja joka ennen oli ollut puuaidalla ympäröitynä, oli piiritettävä kivimuurilla.
Kun Roosa puhellessa useasti mainitsi rakasta puistoansa ja kreivi sanoi suuresti haluavansa oppia tuntemaan kauniita yksinäisiä käytäviä vanhain puiden varjossa, joita Roosa niin kehui, mutta puisto tähän vuoden aikaan ja sillä hetkellä, jona kreivi tavallisesti hovissa kävi, oli enimmäkseen harmaan sumun peitossa, niin ei kreiville jäänyt muuta keinoa kuin jättää aikaisemmin tärkeät työnsä, jotka häntä pitivät Lengsfeldissä, voidakseen ilta-auringon loistossa tutkia pyökkien ja tammien latvoja.
nousee, kohottaa lasinsa ja laulaa: Riemun, leikin lempee paikka puisto tää on paahteinen; mitä siitä, syksy vaikka murtaa toivot keväimen. Ylläsi kuin valkosumu häilyy kukat oksillaan, huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan. Huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan. Miksi kesken kukoistusta ajatella hedelmää? Miks on mieles murheen-musta, huokaat elon hyörinää?
Runottarille hän kertoo kaikk', ett' ei jumalat suuttuis, Sievästi juttelemaan salanäköjään ne hänet neuvoo. Puisto. Puisto mi viehättävä tässä tyhjästä aavikost' nousee, Väikkyy ja vihantelee eessäni loistavana! Luojaa kyllä te jälittelette, te, jumalat maitten: Kukkulat, lammikot, puut, lintuset, kalat ja muut. Vaan, että luomanne tok ei täysin Eeteniks muuttuis.
Päivän Sana
Muut Etsivät