United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Linnoitustiede oli aina hänen mieliaineensa, ja sentähden hän on rakentanut tämän vihannan linnoituksen suojellaksensa aarrettansa. Hiton kaunis puisto. Täällä ei puutu mitään muuta kuin metsäkauriita vanhoja metsämiehiä varten.
Valoa puisto vailla Uinailee päivänpaisteisilla mailla. On sulo rauha, hiljaa on kuin taika. Täss' autuaana uinuu itse Aika. Ja kukkanurmikoilta Ja puron helkkeestä ja rannikoilta, Miss' soiva laine läikkyy Ja sumuharso hopeainen väikkyy, Ja seutuvilta, joissa Hedelmät parhaat paisuu vehmastoissa, Viittaavat haamut mieleen kiintyväiset: Mun lapsuuteni menneet ystäväiset.
Puisto jättiläispuineen ja niiden juurella rehottavine pensastoineen lepäsi tiheänä kaarena hänen edessään.
Sen jälkeen asetettiin muutamia vahtia. Surulliselta näytti linna ja sen puisto, kuin kaikki olivat poissa! Oli alkanut hämärtää; kylässä vilkkui tulia useista ikkunoista; satamassa loisti majakka. Kuu nousi taivaalle valkoisten pilvien takaa. Kummitteli puistossa sen valossa.
Brandtin talo oli joen varrella tavara-aitat ja puoti vähän asuinrakennuksesta syrjässä, jota ympäröi suuri puisto. Täälläkin liehuivat liput. Asuinhuone, johon vieraat vietiin, oli kulmahuone, josta oli näköala järvelle.
Mahtavana keijottaa hovi kaikessa loistossaan suihkulähteistä hajoavan vihmasateen läpi heloittavassa auringon valossa; ihmiset hääräävät ja hommaavat, vosikat kulettavat kilvan "sidokkojaan", mielissään hykertelevät puotimiehet kämmeniään. Niin on nytkin. Puhtaana, juhlapuvussaan odottaa uhkea puisto korkeita vieraita. Eikä sen kauan tarvitse odottaakaan.
Muutoin on kartano somempi ja parempi muita saman kadun varrella olevia, sillä näet, tuo vanha täti Martila tahi van Beest tahi mikä hänen nimensä lie ollutkaan, on rakennuttanut sen omaa itseään varten. Se on rakennettu tiilistä, puolitoista kerrosta korkea, akkunat pienelle kirkkomaalle päin, jonka perällä näkyy S:t John'in puisto. Jack ja hänen vaimonsa ovat paljon somistaneet taloa.
Helposti saattaa tapahtua niin, että jonka toinen ihminen pitää kauniina, toinen pitää sen rumana ja inhottavana. Tuossa pappilassa on monta vuosisataa asunut koulunkäyneitä, sivistyneitä perheitä; heissä on kauneuden tunto kehittynyt ja varttunut polvi polvelta, silti tuo puisto tuossa.
Ja kaikki he olivat aivan haltioissaan Kukkilan äärettömästä kauneudesta. Verannasta lähtien kulki lyhyt, suora tie rantaan, jonka molemmilla puolin oli puisto, tiheitä sireenejä luikertavine käytävineen ja siellä täällä vankkoja tammia ja vaahteroita.
Alla syvyys synkkä aivan, ympärillä yö ja kauhu, virkkaa vanki suuren vaivan: »Sini älköön kasken sauhu nousko näiltä rintehiltä, kuni katoo Hurtan muisto, kauna Kainuun ihmisiltä Pisan seiskoon pitkä puisto!»