Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
»Jos sinusta näytän synkältä», vastasi toinen, »niin kaiketi vaan sentähden, että sinun oma mielesi on pimentynyt. Sinä olet paljon synkistynyt tänne tulostasi asti. Tullessasi oli poskillasi purppuran hehku, mutta se katosi ja sinä seisot kalpeana kuin kuolema. Huomasin sen ihan selvään.» He olivat ystävät, nämä molemmat, vaikka ijässä ja elämänvaiheissa oli paljokin eroa.
"Entäpä sitten, en suinkaan minä vellistä välitä, nyt kun sinun luonasi olen mutta Liisu, mitähän sinun on? Kyyneleitä on poskillasi mitä sinulle on tapahtunut?" "Eipä vielä mitään, mutta mutta " "No mutta, mitä sitten? Sinä mutkailet että ole suora kuten ennen mitä tuo nyt tietää?" "Hyvänen aika, kuinka nyt oletkin kiivas!
Soma on siro kätesi, Punakin vieno poskillasi, Sarastus ihanan päivän, Joka on nouseva verestä. Miksi, tyttöni, vapiset? Mikä on hohto silmissäsi? Kyynelkö? valon pisara Puhtauden auringosta! Se herahti poskellesi, Siitä se aholle vieri Eikä sielt' ikinä nouse. TYTT
Noin kallisarvoinen peili! Katso, siinä on kirjoitus. Lukee. "Kun poskillasi puna vielä rusottaa, nuoruuden silmäsi kun säihkyy vielä tulta niin elämätä sulhosi mi aina sulostaa, jos tietää tahdot, kysy multa! Ja ikä kirkkaan otsasi jos rypistää ja silmäis loisteen huolet vievät sulta, niin elämätä miehesi mi silloin virkistää, jos tietää tahdot, kysy multa." Tehän runoilettekin. AHR
Tyttö, ei sun muotos tenhoinen Eikä poskillasi ruusunhohde, Ei, vaan rakkaus suureen kaikkehen Tenhoten mua viettää rintaas kohden. Sylissäspä maan ma omistan, Taivaan autuus siinä mulle henkii; Eipä kumma siis, ett' arvostan Yhtä kalliks' sun kuin kumpaisenki. Taudista toipuvalle.
Lähde rauhassa tästä paikasta; jos annat meidät ilmi, jos meidät murhaat, jos kidutat, me vaan rukoilemme sinun puolestasi." "Kirottu olkoon se ajatus, joka siihen myöntyisi. En voi enää rauhallisesti tätä kärsiä, sillä sinä olet sytyttänyt levottomuuden sydämeeni. Koston Jumalan kauhistuttava sana on seisauttanut minut tielläni; sinun poskillasi luen synnit anteeksi antavan Jumalan sanoja.
En väärin ymmärtänyt silmäystä, Tuot' arkaa, haaveksivaa. Kirje, sinä Hänelle lausu, mit' en itse taida. Pyhyyteen, jota lähestyy vaan hän, Sen kätken. Kun hän tulee, rukoilee, Rukoile puolestani, pyhä äiti! Jo tullaan! Hän ja hänen isänsä. Seitsemäs kohtaus. Mun tyttäreni! Liiaks kihlaustas Juhanin kanssa estellyt jo olet. Ei laatuun käy se enään. Näänhän itse Kuin kukat poskillasi kuihtuu.
Niin, nyt istun jotenkin auttavasti, ei, hyvästi, kadehdittavan hyvästi, sillä kuu näyttää minulle armaat kasvosi, tyttöseni, ja minä näen kyyneliä poskillasi ja nehän vuotavat minun, äreän ukon tähden. Niin, tuntuu ihanalta, verrattoman ihanalta tämmöinen kuolema." "Voi, isä, isä!" Klea huusi, "niin et saa puhua.
Leena nosti sukkelaan kypseksi kiehuneen vellipadan tulelta. Laulu kuului selvemmin ja he erottivat seuraavat sanat: "Jos onneas kohtaisi vastanen sää, Jos toivosi turhalle näyttää; Sä riemuitse kuitenki, aikasi tääll' On vaikea murheella viettää. Vielä on onnea elossasi; Miksikä murhetta kannat? Nuoruuden ruusut on poskillasi; Miksi ne kuihtua annat.
Niin, äkseerauta komppaniaasi kuni parhain taidat, mutta pidä järjestys kaikella muotoa, nauroi eno, suudellen tyttöä kaulalle. Minä olisin tahtonut nähdä sinä hovineitsinä kuningas ja kuningatar vainajan hovissa ... sinä olisit verevillä poskillasi... Ollut kuni pioni valko-vuokkojen joukossa, sanoi Emma niiaten. Ajetaan, sillalla jyrisee, huusi Emma juosten akkunaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät