Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Huuda Englannin naisille: 'Te, jotka istuskelette komeissa suojissa, pidellen lapsia polvillanne, elkää luulko, että se on vain hienojen uutimien kahinata ja tuulen hyminätä, jota kuulette. Kuunnelkaa tarkkaan! Eikö se liene niiden etäinen valitus, joita miekkanne hallitsee, valitus, joka hiipii luoksenne yli laajojen valtamerien, kunnes se pääsee tunkemaan teidän sisimpään pyhättöönnekin?
Ma teidän puolestanne, Bassianus, Tein pyhän lupauksen keisarille, Ett' alistutte sekä mukaannutte. Lavinia, ja te, nuoret, rohkeutta! Mun neuvostani polvillanne nöyräst' Anokaa majesteetilt' anteeksi. LUCIUS. Sen vannon keisarin ja taivaan nähden, Ett' aie oli sopuisimmin puoltaa Vain sisaren ja omaa kunniaa. MARCUS. Sen minäi kunniani kautta vannon. SATURNINUS. Pois vain, ja vait!
Saman muiskun Sult', armas, kerran sain, ja huulen' ovat Sen säilyttäneet neitseen puhtaudella. Jumalat! Tässä pakisen, ja äiti. Maan jaloin, vielä tervehtimätt' ompi! VOLUMNIA. Nouse siunattuna. Kun patjalle pii-kovalle sun etees Nyt minä polvistun ja kunnioitust' Osoitan uutta sekä näihin saakka Tavatont' äidin välillä ja lapsen. CORIOLANUS. Mitä tää? Mun edessäni polvillanne, Mun, hylkypojan?
LEONCIA. Niin, polvillanne olette te maanneet. CLETO (hiljaa). Epäilemättä hän on nähnyt minun tänä aamuna kirkossa. (
"Minun päivätyöni on loppunut." sanoi kunnioitettava ukko hartaasti, kun vaunu, johon rakastettu tytär istui, katosi hänen näkyvistään. "Nyt, Herra, lasket sinä palveliasi rauhaan menemään." "Ei;" huusi Guldborg, "teidän pitää vielä elämän kauan, kunnioitettava isäni, ja tuuditella lastenlapsianne polvillanne." "Sitä olen jo kauan toivonut tehdä," sanoi Petter ja nosti Valdemarin polvellensa.
Löfving tuijotti vaijeten tuohon kalpeaan olentoon, joka seisoi siinä niin kuohuksissaan, ja Attila jatkoi: Vaikka koko ikänne olisitte polvillanne edessäni ja itkisitte verisiä kyyneleitä, ei se sittenkään voisi poistaa sitä tuskaa, jota sieluni on kärsinyt yksinomaan teidän tähtenne. Ehkä, sanoi Löfving myöntyväisesti. Ehkä, mutta en voinut muuta. Kapteeni kääntyi pois.
"Olipa hyvä, että teidän kätenne sidottiin. Te olisitte turmelleet kaiken toivon ikuisiksi ajoiksi. Katsokaa näitä ja kiittäkää minua polvillanne!" Hän otti muutamia asiapapereita eräästä papyruskotelosta ja antoi ne hämmästyneille salaliittolaisille. "Lukekaa nyt! Vihollinen oli saanut varoituksen ja punonut mestarillisesti paulan Rooman kaulan ympärille.
Hän liikutti hitaasti päätänsä, avaamatta silmiään, ja hymyili sitte. "Setä Tuomo, sanokaa edes yksi sana minulle. Tunnetteko minua? Minä olen teidän pikku Edvardinne, jota olette niin usein polvillanne kiikutelleet." "Mitä Edvardko?" kuului heikko ääni. "Kyllä minä tunnen." Tuomo avasi silmänsä. Hänen katseensa oli alussa sekava, ja ikään kuin peljäten kiintyi se Edvardin muotoon.
Kotiinne pois, rukoilkaa polvillanne, Ett' torjuis meiltä jumalat sen turman, Jok' ompi moisen kiittämättömyyden Ehdoton palkka! FLAVIUS. Menkää, kansalaiset, Kokoilkaa rikoksenne sovinnoksi Kaikk' ammattinne köyhät, käykää sitten Luo Tiberin, sen juottiin kyyneleenne Vuodattakaatte, siks ett' alin virta Ylintä äyrään reunaa suutelee. Pois he Nyt hiipivät, syyn salpa kielillänsä.
CLETO. Mitä olen rikkonut LEONCIA. Te olette petturi! CLETO. Olenko minä tätä teiltä ansainnut? LEONCIA. Te uskallatte vielä, te kelvotoin? Liekö hänkin höperöksi tullut? LEONCIA. Tämäkö se ankara kiihtymys oli, joka minua odotti? CLETO. Tyyntykäät. Minä pidän puheeni. LEONCIA. Te olette pettäneet minun, te olette maanneet polvillanne. CLETO. Minäkö polvillani?
Päivän Sana
Muut Etsivät