Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kun halpaa vaatetustas toiset pilkkaa, Mua silmäät lempien; Ja ruumiiltas en möisi höyhentilkaa Ma kultiin, helmehen. Iloksi muiden sirkut liverrellä, Kanaarit laulaa saa Sydäntä pyydän vaan ma lämmitellä, Hellyyttä kaipaavaa. Ei pinnan loistehella viihdy lempi, Tuo tyydyttää ei voi; Kiitollisuus, min saa, on suloisempi Ja onni min hän loi.
Sillä aikaa kuin muuli hitain, vakavin askelin synkimmässäkin pimeässä etsi tietä ja myöskin löysi sen, hän katseli taivasta ja kiilteleviä pilviä, jotka milloin mustina ja paksuina peittivät Silenen valon, milloin vaaleamman reunan ympäröimänä toisistaan eroisivat, jolloin kultainen kuun kaistale ne jakoi, kuten joutsen järven synkän pinnan.
Pellin takana väijyy hämähäkki tomuisesta piilostaan uhriansa; meren kauniin, sileän pinnan alta väijyy ahnas meren peto saalista. Siinäpä kuva, joka ihmiseenkin sopii ainakin tavallansa.
Näät tuoksut ja laulut ja kukkaset ja onni ja lempi ja nainen ja unelmat, uskot ja toivehet ne kaikki on valhetta vainen. Vain totta on halla ja myrsky ja mies ja murhe ja murheen muisto ja totta on sammunut toivon lies ja lehdetön lemmen puisto. Niin, ällös yllesi katsokkaan, vaan peilihin lammen pinnan. Siell' onnesi taivahat onkin vaan ja rauha ja riemu rinnan.
Voi ihmislapsi, lyhytnäköinen ihmislapsi, joka et jaksa pintaakaan oppia, vielä vähemmin syvyyksiin syventyä! Etkö käsitä mereni mahtia, sen elonvoimien valtavuutta, jotka panevat virrat väsymättä vyörymään ja pakoittavat pinnan hiljaa huokuen heilumaan, vaikka vaahtopäät hyrskyt olisivatkin lepoon laskeutuneet?
Halaistu pursto hahmon otti, joka toisaalta haihtui, ihon norjan saaden, sill' aikaa pinnan kovan haavoitettu. Näin, kuinka kuoppihinsa painui hältä käsvarret, kuinka käärmeen etujalat jatkuivat sen, min typistyivät toisen. Kyyn takajalat yhteen kiertyneinä jäseneks muuttuivat, min peittää miesi, mut toinen omastaan sai kaksi osaa.
Sydäntä vainen tarkastaa Sais silmä, neittä kavalaa, Mua ilkkuvaa, kun vuorohon On hellä, jäinen, armoton. Piilleekö pinnan alla jää, Kun silmä säihkyy lämpimää? Siell' lempi ehkä piileksii, Kun katse hallaa hengehtii? Rukoilu taivaan aukoaa, Murhetta lohduttaa jo maa; Mun lemmell' ompi osanaan Epäillä, hiukuella vaan. Morsian. Suvaitse, vieras, istahtaa Tääll' lehdon suojahan!
Kohteliaisuutta käytti kumpikin hyvällä menestyksellä kilpenään, se oli kuin kovaksi kiillotettu ja runsaasti kaunisteltu irtoseinä: kumpikaan ei silmänräpäykseksikään joutunut epätietoiseksi, mitä tuon kukitellun pinnan alla piili. Kartettiin huolellisesti kaikkea, joka saattaisi loukata, ja erottiin aina hyvää mieltä tuntien siitä, että päästiin toinen toisestaan.
Eräs ostaja Helsingistä oli tehnyt korkeimman tarjouksen. Mutta Arnold ei tahtonut vielä kaupasta lopullisesti päättää. Kyllä minä lähetän sitte miehen Helsinkiin kauppaa päättämään, jos kerran kauppaan suostun. Ja niin se jäi päättämättä. Ja näytti kuin Arnold olisi unohtanut koko jutun. Mutta eipäs. Joulukuu oli käsissä. Lumi peitti maan pinnan ainakin kyynärän paksuudelta.
Sakea sumu peitti järven pinnan, niin että perässä istuessani tuskin soutajaa eroitin venheen toisesta päästä. Jo kauan olimme soudelleet ristiin rastiin. Ranta yhä pakeni edessämme. Aikaan nähden jo ammoin olisimme olleet matkamme päässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät