Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Ukko antaa arvon hänelle, niin paljon minä tiedän, sillä mies pitäisi oleman aivan kunnollinen ja arvon ansaitseva. Mutta, huomaathan, jos se on sadan pankkoseteli tahi lappu halpaa harmaata paperia, mikä joutuu pianon kieliin, niin sorisee se yhtä kauhistavasti. Anna nyt tieto itsestäsi ja puhu totta. Annette on kipeä, kovasti kipeä eikä kukaan muu kuin hän.
Kuulkaa, emmekö aloita nyt heti? Täällä on kirja, herra Rastas. Lukekaa Helmerin osaa, sillä välin kuin minä käyn hiukan koristelemassa itseäni. JUSSI. Minä, tohtori Rank, istun valmiiksi tänne pianon ääreen. TEUVO. Saadaanpas nähdä, kuinka hyviä näyttelijöitä me ollaan. JUSSI. Kaiketi olet nähnyt Nooraa suomalaisessa teaatterissa? TEUVO. Olen toki! Montakin kertaa. JUSSI. Ei sitten hätää.
Ja joll'ei tämä auta? Niin, menkää pianon luo ja antakaa muutamien hopeasointujen, sellaisien, joita ainoastaan te voitte esiintuoda, saattaa mies ihastuksiin. Te luulette liian paljon minusta, herra paruuni; mutta minä vakuutan, että minä pelkään tohtoria, ja hän on kieltänyt äitiä, ja äiti on kieltänyt minua. Ja senvuoksi tulee minun seisoa tuolla poikessa piirongin luona ja olla onneton!
Hän asetti hattunsa pianon kannelle ja etsi taskustaan nenäliinaa. Onko sinulla nenäliinaa, äiti? En voi käsittää, mihin omani on joutunut. Ah! se jäi varmaan palttoon taskuun. Hän lähestyi ovea. Ei, odotappa!
Minä olin kotona... Pohjoiskadun puulaakissa oli elämä koko päivän ollut surullista ja alakuloista, tyystin olivat naurut tyrehtyneet ja ilot näivettyneet. Laulu ei tapansa mukaan kajahtanut, ja pianon kansi pysyi kiinni.
Viimein hän laski kirjeen pöydälleen ja ikäänkuin väsyneenä pitkästä kävelystään istui pianon viereen tuolille ja mietteissään sanoi: Oli sekä minulle ja teille onni tai oikeastaan Jumalan sallimus, että juuri nyt tärkeimmässä hetkessä joutui tuo Nygrenin kirje tänne. Tuo kirje voi meitä auttaa.
Herra Vigerttiä musiikki ei ollenkaan viehättänyt, vaikka hän oli siksi kyllin kohtelias, että aina toista vakuutti; hän tajusi yhtä vähän musiikkia kuin varis, ja kun naiset rupesivat yhdessä laulamaan erästä kappaletta "Figaron häistä," istuutui hän sohvalle pianon vastapäätä ja tutki huvikseen heidän vartaloitansa ja katsettansa.
Anna Mnrtinowna kiihoitti sittenkin mielikuvitustani... Totta kyllä että minä siihen aikaan vastikään olin täyttänyt viisitoista vuotta, ja siinä iässä! Martin Petrovitsh kavahti jälleen. "Anna!" huudahti hän, "Rämpyttäisit edes pianolla jotakin. Se huvittaa nuoria herroja." Katsahdin ympärilleni: huoneessa seisoi jonkunlainen pahanpäiväinen pianon haahmo.
Cecilia ja Agnes avasivat pianon ja rouva Hedenstam valikoi nuotteja, mutta herra Vigert kiiruhti ennen laulun alkamista sanomaan hyvää yötä. Hän sanoi olevansa pahoillaan, kun ei ehtinyt kuunnella kaunista laulua, koska muka vielä oli monta tärkeää asiaa kirjoitettava, ja hänen siis täytyi rientää kotiin. Matami Jonson käveli koko illan rannalla miestänsä odotellen.
Hän oli juuri ennättänyt valita itselleen sopivan paikan aivan keskikohdalle ja paraiksi saanut lausutuksi erinomaisen sukkelasti: "Kirkko keskelle kylää, hahaha!" niin silloin kuului jälleen pianon säveleitä. Ne loppuivat, kello kilisi ja tähtitaivas nousi jälleen. "Aha!" julisti Kaarle kreivi yleisölle. Metsäinen seutu näkyy katsojain edessä. Näyttämön takaa kuuluu tuulen vinkuminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät