Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Mutta uudistalolaisien ei käynyt niin tekeminen, sillä kukapa heille olisi velkaa uskonut, eikä heillä ollut millä olisivat ostaneet. Pettua ja survoa täytyi heidän syödä.
Ylioppilaskunnan albumi Elias Lönnrotin kunniaksi 9/4 1882. Petäjistössä kankahalla Vaivainen on hökkeli vain, Ja vieläkin vaivaisempi Sen hökkelin on asujain. Kyll' on rikas ollut hänkin, Nuor' ollut on aikoinaan, Rujo nyt on, pettua syöpi, Tytär ainoa riemunaan. Syys=ilt' oli myöhä kerran, Pesävalkea leimuaa. »Mikä liike ulkona tuolla? Ken yöksi nyt tänne saa?»
Leipään tavallisesti pantiin lisäksi ruumenia, olkia, jäkäliä, halavapajun lehtiä, pettua, suolaheinää, nuorta kuivattua heinää ja perunoita. Tavallisesti valittiin ensimmäisen kasken ja aiotun asumuksen paikaksi jokseenkin kivetön korkeahko paikka, sillä pidettiin silmällä tulevia peltoja, jottei halla veisi viljaa. Mieluimmin valittiin päivän eli etelän puoli.
Ja Baabelin linna loistokas nous' liekkinä ilmahan yön ja juomari-kansa ja ruhtinas oli uhrina hirmutyön. Tämä kauhea kertomus kulkenut on kansasta kansahan. Sit' on inholla, kammoen kuunnellut myös nuoriso Pohjolan. Nämä nuoret on heimoa kansan sen, jok' ol' vahtina Suomenmaan, kun luodit lens', maa hurmeinen soi pettua, hautoja vaan. Tämä kansa, ne kunnon vanhukset usein rääsyissä voittivat.
Ohrapellon olen nyt saanut kylvetyksi, ja hernemaan kylvämme huomenna, mutta ruispelto antaa meille työtä koko kesäksi, ja sitten saamme odottaa viljaa syksystä vielä vuoden. Tänä talvena olemme syöneet enimmäkseen pettua, mutta Eliaksen ja Marian tultua Tukholmasta kotiin, armollisen kuningattaremme antamin apurahoin, on meillä ollut selvä leipä, niinkuin näette.
Kaikkea sitä kurjuutta, mikä näissä syntyi, ei nyt ole paikka ruveta kertomaan, koska se ei kuulu aineesemme. Pian täytyi talollisten itsensäki ruveta syömään olkia ja pettua. Ainoastaan varakkaimmat talot, kuten meidänki talo, söi enään "selvää" leipää. Mutta köyhemmissä taloissa ei vuoden niukka anti riittänyt edes välttämättömimpiinkään tarpeisin.
Mökissä oli nyt kurjan köyhää, sinä kesänä; syötiin jäkälää ja pettua ... ja joskin Juutas olisi pitänyt Nelman luonaan, niin emäntä ajatteli toki ennen kaikkea omia lapsiaan.
Tääll' loimotti Ilmarin hehkuva lies; Tääll' Lemminkäinen, se hilpeä mies, Löi leikkiä myös sota-intohon kiihtyi. Tääll' es'-isät korpehen kaskea kaas, Ja muokkasi mullan ja siemenet kylvi: Nous halla ja viljan se vei tahi taas Vihollinen korjasi, kun sota mylvi; Mut pois hätä! es'-isät pettua söi, Ja talvet he ahmoja, karhuja löi, Ja taas kesän tultua siemenet kylvi.
Ettekö te sitten ihmisviisautta missään asiassa käytä? Piti kerran käyttääkseni, lähteä vieraalta maalta maallista onnea etsimään, vaan pystyyn nosti Jumala sen Puolan tien ja ajoi puolikuolleena kotiin takaisin pettua puremaan, kun minä vieraalle maalle vehnästä viljelemään. Melkein niin kävi minullekin, kun piti Ruotsiin muuttamani, mutta se oli oman järkeni harkinta, joka sen asian ratkaisi.
Täss' on se paikka, johon hengetönnä Sun äitis vaipui tuskissansa! Tässä Yön pimeässä kalpeaksi itki Hän poskensa ja harmaaks' suri päänsä. Täss' ilmaan hän sua isätöntä nostain Huus' surmaa, surmaa Fleming murhaajalle. Hän tässä järjen valon kadotti, Ja halutonna metsämailla kulkein Söi pettua ja kyyneleitään joi. Mun äitin', äitini, se sinä olet! Pois luotani, viel' et sä poikan' ole!
Päivän Sana
Muut Etsivät