Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Mutta sitten astui hän vastustajansa eteen ja virkkoi julmasti silmiään mulkoillen: Tiedätkö, moukka, että minä voisin, jos tahtoisin, seivästää sinut tähän! Ja hän veti kauhean pitkän miekkansa puoliterään huotrasta. Perttilä katseli häntä kylmästi silmiin kädet ristissä rinnalla.
Kuinka uskallat, kurja orja, uhmailla alkuaineiden hallitsijaa vastaan! huusi tohtori tarttuen vanhusta rintaan. Auttakaa! auttakaa! huusi Larsson tukehtumaisillaan. Joonas Perttilä ei sen enempää vitkastellut. Hän mursi oven, hyökkäsi sisään ja kävi painiskelevain kimppuun. Ankaran taistelun jälkeen pääsi nuorempi ja voimakkaampi mies vihdoin voitolle.
Päärakennus oli vielä sama, missä talonpoikaiskuningas Aaron Perttilä ennen muinoin hallitsi; mutta sen läheisyyteen oli rakennettu pitkä jono sivurakennuksia ja varastohuoneita; metsä ja erämaa olivat vetäyneet niin kauas, että näkyivät vain tummana juovana taivaan rannalla, ja koko tämä viljava tasanko, niin pitkälle kuin silmä kantoi, oli talon tiluksia ja uudisviljelyksiä, jotka todistivat, että Perttilä oli Suomen jyvärikkaimman pitäjän jyvärikkain talo.
Kustaa Aadolf oli hiukan likinäköinen; nähdessään oudommat kasvot oli hänen pakko tarkistaa katsettaan ja siitä tuli hänen silmiinsä tuo terävä ilme, joka kuitenkin kohta katosi. Sinun nimesi on Perttilä? kysyi kuningas ikäänkuin varmistuakseen siitä, että hän oli kuullut oikein. Perttilä, teidän majesteettinne. Ikäsi? Kaksikymmentä vuotta. Kuningas tarkasteli häntä, ollen kuin kahdella päällä.
Minä olen Joonas Perttilä ja olen iloinen saadessani opastaa enon Tuomaan luo, ellei eno mieluummin tahdo mennä yöksi rovasti Bertelin luo. Enpä tunne, enpä tunne tätä pahaa maailmaa, vastasi koukistunut ukko. Olen köyhä mies, perin köyhä äijä, jolla ei ole varaa asua niin korkeiden herrojen luona.
Mitäpä sinä kuudesta ruiskuormasta, Lassi? Vai tahdotko, että ystäväni Bertelin pojan on sallittava matkustaa tänne tyhjin käsin palatakseen? Onko meillä varaa elättää ulkopitäjäläisiä, kun omat pitäjäläisemmekin nälkään kuolevat? vastasi Perttilä, kuiskaten jotakin erään rengin korvaan. Pieni äijä näytti tuota pikaa nuorentuneen.
En luule mitään, virkkoi talonpoika. Voinko luottaa vaitioloonne? Perttilä nyökäytti päätään. Kuulkaa siis. Osoittaakseni, kuinka totta tarkoitan, tahdon kuiskata teille jotakin korvaan. Kuningas on puoltavinaan neuvoskuntaa, mutta hiljaisuudessa hän ei toivo mitään sen hartaammin kuin että koko neuvoskunta joutuu viralta.
Mutta koska hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa ja suuta antoi hänen!... Mikä raukka isäksi! huudahti Aaron Perttilä taaskin puoliääneen itsekseen. Olisi sitonut hänet niininuoralla ja ruoskinut häntä koivuvitsoilla ja ajanut hänet huoneestaan takaisin ilottomien porttojensa ja tyhjien viinimaljojensa luo.
Hän on vihannut aatelia aina siitä alkaen kuin hän talonpoikain etunenässä sai nuijasodan aikana taistella monta ankaraa taistelua herroja vastaan ja Flemingin ratsumiehet väkivallalla majailivat hänen talossaan. Hän kieltää sinua koskaan ottamasta aatelista nimeä ja kilpeä, jos tahdot välttää hänen kiroustaan. Perttilä ei vastannut.
Joonas Perttilä tapasi sukulaisensa mitä mainioimmalla tuulella ja rohkeni viattomuudessaan lausua paheksumisensa tuosta hävyttömästä, valtiopäivillä vallitsevasta lahjomisjärjestelmästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät