Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Omiin ajatuksiinsa vaipunut Perttilä tuskin kuuli, mitä toinen virkkoi ja jatkoi hänen tarkoitustaan ymmärtämättä: Niinpä niin, Luoja tietää, että olen kovia kokenut, olen elänyt hädän ja kurjuuden ja puutteen päiviä, joita miekka tuo mukanaan. Ja itse olen vetänyt miekkani vihamiehen taloa tuhotakseni, ja kokenut olen voiton ja tappion päiviä, vahingokseni molempia.
Omituinen sallimus oli sovittanut niin, että Larssonin suvun jäseniä näillä valtiopäivillä istui kaikissa kolmessa aatelittomassa säädyssä: talonpoikaissäädyssä Perttilä, porvarissäädyssä Tuomas Larsson ja pappissäädyssä hänen setänsä, rovasti Bertel Larsson, porvariskuninkaan nuorempi poika. Tämän papin luo meni Joonas Perttilä päivää ennen puhemiehen vaalia.
Heidän poistuessaan lumen vielä puoleksi peittämältä kirkkomaalta osoitti Perttilä mustaa, lähellä kirkon ovea olevaa esinettä. Se oli nainen, joka kangistuneeseen syliinsä likisti kahta kuollutta lasta kaikki kolme makasivat kuolleina armon ja laupeuden temppelin portaiden juurella.
Mutta Perttilä... virkkoi Larsson kiivaasti. Perttilä kääntyi päin puhujaan ja loi häneen katseen, joka heti tukki toiselta suun. Senjälkeen käveli hän, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, sarkoja pitkin, arvosteli varmalla silmällä tehtyä työtä, milloin kiittäen, milloin moittien, ja taittoi silloin tällöin tähkäpään tutkien tarkalla huolella jyvien lukua ja painoa.
Mene, sukupatto talonpojan poika; Aaron Perttilä on se mies, mikä hän on ollut, talonpoika! hän hylkää ja kiroo sinut, luopio! Ja nuo sanat sanottuaan käänsi vanhus hänelle selkänsä ja meni lujin askelin ja pää pystyssä pieneen kamariinsa tuvan perällä, jättäen Bertelin polvilleen sille sijalle, missä oli seisonut.
Ja niin totta kuin minä olen talonpoika ruumiiltani ja sielultani, opetan minä teille, kuinka rehellinen mies vastaa tuommoisiin konnankujeihin! vastasi Perttilä, tarttui miestä kaulukseen ja heitti hänet ulos ovesta. Kirottu suomalaistolvana! mutisi asiamies, hieroen selkäänsä. Hatut ovat tarjonneet hänelle kaksisataa viisikymmentä.
Ja noin puhuessaan katseli vieras talon isäntää niin poikamaisella röyhkeydellä, että loukkaus hänen sanoissaan tuntui paljoa pienemmältä kuin olisi muuten tuntunut. Vanha Perttilä ei ollut häntä kuulevinaankaan. Minä mieletön, kun lähetin luotani parrattoman poikasen, ja luulin miehen lähettäneeni! lisäsi hän synkästi itsekseen.
Tahdotteko olla hyvä ja näyttää minulle isoäitini haudan! keskeytti kreivi, päästäkseen tästä arkaluontoisesta aineesta, joka jo oli alkanut synkistyttää isännän otsaa. Tulen itse saattamaan herra kreiviä sinne, vastasi Perttilä iloissaan, kun parhaaseen aikaan pääsi erilleen ukon laverteluista.
Ja ennenkuin minä rupean tätä kurjuutta katselemaan aamusta iltaan, lähden minä koko talosta palastani mieron tiellä kerjäämään; mutta sinä saat vastata Herran edessä lapsistasi. Lue nyt ruokalukusi, jos voit, ja syö, jos maittaa. Hyvästi, Perttilä, minä en kestä kauemmin elämää tässä talossa!
Kaikesta tästä oli syntynyt katkera viha veljenpojan, sedän ja koko perheen välille; he eivät olleet tervehtineet toisiaan, kun joskus kohtasivat toisensa Vaasassa, ja Benjamin Perttilä oli tästä suuresta suvusta ainoa, jota ei oltu kutsuttu syntymäpäivää viettämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät