Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Hänen teki jo mielensä kysyä, vieläkö tosiaankin vanha Aaron Perttilä oli entisellä kunniapaikallaan ... mutta Perttilähän oli jättiläinen sekä ruumiin että sielun puolesta, ja tuo pieni äijä tuossa oli sävyisän ja vähän rappeutuneen näköinen, oli niinkuin uudelleen lapseksi muuttunut. Perttilän isäntä näkyi aavistavan kreivin ajatukset.
Isä on höperö vanhuudenheikkoudesta, mukisi kuusikymmenvuotias "poika"; mutta niin suuri oli hänen kunnioituksensa isää kohtaan, ettei hän sen enempää vastaan väittänyt, vaan saattoi kreivin sisälle ja antoi kuormain laittamisen mennä menojaan. Hyvään aikaan aamupäivällä olivat ne valmiit. Bertelsköld tarjosi maksuksi 20 riksiä tynnyriltä ja kysyi, tahtoiko Perttilä enempää.
Perttilä oli kyllä harvinaisen viattomana tullut tähän huutokauppakamariin, jota sanottiin valtiopäiviksi, mutta hän olisi ollut suorastaan pölkkypää, jollei olisi käsittänyt näin kaunopuheista merkkikieltä. Hän oli myös vähitellen ehtinyt tehdä päätöksensä, ja seuraus siitä oli, että hän tarttui hienoa herraa käsivarteen, talutti hänet ovelle ja nakkasi setelitukot hänen jälkeensä portaille.
Ja arvoisalla isällä on kuitenkin suuret tulot ja suuri perintö! huudahti Joonas närkästyneenä. Minä olen köyhä Herran palvelija, joka vaivoin ansaitsen jokapäiväisen leipäni, tiedäthän sen vallan hyvin, rakas poikani! Perkeleen palvelija sinä olet, kirottu pappi, joka myyt isänmaasi! huudahti Joonas Perttilä raivoissaan, paiskasi oven lukkoon ja syöksyi ulos.
Tapa vain, jos tahdot, isoäitisi vanha palvelija; mitäpä maksaa hänen enää elääkään? Isoäitinikö palvelija? Olen viimeinen elossa oleva kaikista niistä, jotka ennen asuivat tässä hedelmällisessä seudussa, joka nyt on erämaa. Minä se olin, joka sanoin Aaron Perttilälle silloin, kun herrani talo poroksi paloi: pelasta neiti! Ja Perttilä teki sen; kirottu olkoon hän, ja siunattu samalla!
Ja tunteittensa valtaamana notkisti nuori soturi toisen polvensa Tillyn voittajan edessä. Kuningas nousi ylös. Se liikutus, joka hetkeksi oli kuvastunut hänen miehekkäillä, kauniilla kasvoillaan, katosi nopeasti ja hän oli taas majesteetillinen kuningas ja käskevä sotaherra. Nuori Perttilä käsitti, että hänen olisi ollut poistuminen.
Kustaa Perttilä, minä olen äsken allekirjoittanut vänrikin valtakirjasi. Ota se ja palvele edelleenkin kunnialla. Teidän majesteettinne! sammalsi nuori ratsumies. Minulla on vielä sinulle sana sanottava. Käytöksesi eilen oli sääntöjä vastaan. Oli, teidän majesteettinne. Minä tahdon, että sotilaani tottelevat käskyjäni täsmällisesti.
Mutta vanha Perttilä ennätti ennen. Ulkonaisesti rauhallisen näköisenä oli hän noussut seisoalleen, läheni kersanttia vakavin askelin ja tarttui sanaakaan sanomatta häntä vasemmalla kädellä niskaan ja oikealla selkään, nosti hänet penkiltä, kantoi ovelle ja nakkasi Pentti Ristonpojan suin päin rikkatunkiolle rappusten eteen.
Vänrikki Perttilä, minä annan anteeksi rikoksesi sääntöjä vastaan ja nimitän sinut luutnantiksi suomalaisessa ratsuväessäni. Nuori ratsumies ei saanut sanaa suustaan. Kuningas itsekin oli liikutettu. Tule lähemmä, nuori mies, sanoi hän. Tiedä, että minä kerran nuoruudessani olen tehnyt isällesi suurta vääryyttä.
Mutta nyt se on vain kuparia ... mitä vielä minä heitän sen helkkariin ja pidän kirveeni; saattaahan tuolla edes halkoja hakata. Oikein puhuttu, jatkoi Perttilä; se on, niinkuin isäsi sanoo, sama kuin heittäisi vettä kuumaan kiukaaseen. En ole minä tehnyt vettä ja tulta vihamiehiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät