Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Kreivi otti lompakkonsa ja kuvasi paikan, "että hänen lapsensa", sanoi hän, "eivät unhottaisi talonpojan tyttärestä polveutuvansa". Nyt ilmaisi Bertelsköld asiansa, puhui Mainiemen kurjuudesta ja sanoi haluavansa ostaa eloa hinnalla millä hyvänsä. Perttilä ei virkkanut mitään.
Vaikka asuikin Isokyrössä, puhui Joonas Perttilä, joka oli Munasalossa syntynyt, yhtä sujuvasti ruotsia kuin suomeakin, ja tämä kielitaito oli ollut hänelle hyvänä apuna valtiopäivillä, joilla ne talonpojat, jotka taisivat ainoastaan suomea, olivat pahemmassa kuin pulassa ollessaan tavallisesti yksi kahdeksaa tahi kymmentä vastaan yhdistetyssä Ruotsin ja Suomen talonpoikaissäädyssä.
Hän oli isokasvuinen ja lihavahko mies ja hänen vartalonsa täyteläisyyttä lisäsi vielä ruumiin mukainen sotapuku. Kun Perttilä lähestyi, nosti kuningas lempeät, henkevät silmänsä äsken allekirjoittamastaan päiväkäskystä ja tarkasteli nuorta miestä terävällä, läpitunkevalla katseella.
Jos minä olisin kuninkaallisen majesteetin ja korkean kruunun sotamiehen sijassa, vastasi Perttilä tyynesti, antaisin minä kunniansa rehelliselle miehelle hänen talossaan ja vanhalle ukolle hänen loppuiällään.
Olen varma, että kaikki kunnianarvoisen talonpoikaissäädyn suomalaiset jäsenet äänestävät niinkuin valtiopäivämies Perttilä hyvän asian puolesta, lisäsi mies, merkitsevästi paukauttaen setelit pöytään. Tämä oli jotenkin selvää.
Viisikymmentä plootua? vastasi Joonas, joka nyt rupesi oivaltamaan, mihin päin puhe kääntyi. Täällä oli äskettäin herra, joka tarjosi sataa. Vääriä seteleitä, pelkkää peijattua varkaan tavaraa, uskokaa se, Perttilä, niin totta kuin olen talonpoika ruumiiltani ja sielultani. No, olitte kai niin viisas, että annoitte hänelle matkapassin alas portaita. Niin tein. Sanoihan minä sen!
Herra elää, kiitetty kallioni olkoon, ylistetty autuuteni Jumala! Yhden asian lasken kumminkin teidän sydämellenne jatkoi vanhus ja se on lähinnä kaikkea viisauden alkua isien oppi, jota koko meidän sukumme aina on tunnustanut. Minun isoisäni isän aikana eli Isokyrössä eräs mies nimeltä Aaron Perttilä, joka oli ollut kuningas talonpoikain kesken ja jota sentähden sanottiin talonpoikaskuninkaaksi.
Myssyt ja hatut näkyvät olevan yhtä hyviä! sanoi Perttilä ylenkatseellisesti. Voi onnetonta isänmaata! Mieli harmia kuohuen meni Joonas Perttilä sukulaisensa, porvariskuninkaan pojanpojan Tuomas Larssonin luo, joka edusti Vaasan kaupunkia Grönbergin kieltäydyttyä siitä toimesta.
Hän heittäytyi ruskean miehen kimppuun, väänsi hänen kädestään kepin ja löi sen kädensijan lähimpään kiveen niin, että pienen rasian pirstaleet sinkoilivat pitkin maata. Se oli taaskin Joonas Perttilä. Voi, voi, tähtikompassini! Kaikki on hukassa! vaikeroi ruskeapukuinen mies vaipuen masentuneena mättäälle.
Lautamies Perttilä hänelle oli äskettäin annettu tämä arvo astui heti vakaisin askelin joukon läpi, tarttui setää käteen ja puristi sitä niin, että pehmeämpi käsi olisi voinut palasiksi murtua. Jumalan rauha teille, taattoseni, sanoi hän jurosti, mutta hyväsydämisesti. Jumala suokoon teille terveyttä ja antakoon koittaa sen päivän, jolloin viskaali Spolin roikkuu hirsipuussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät