Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Lienet kalman kammioista, Manalaisien majoilta, Noilta vatturaunioilta, Pyhän pellon penkereltä; Toki koitellos kotia, Noille kalman kankahille, Multihin muhajavihin, Maihin liikuteltavihin, Johon on kansa kaatununna, Väki vahva vaipununna, Sukukunnat suupununna, Perikunnat peittynynnä!
Mutta muista, huomenna sun tulee lähteä kaupunkiin; sentähden nyt rientäkämme varustamaan kuorma.» Niin haasteli isä ja poika kesä-illan liepeässä ilmassa vuorella ja riensit he viimein toimiinsa alas. Kotiin asteli myös pitkin pellon viheriäistä pientaretta Eerikin vaimo, nuori, keltatukkainen, lempeä nainen; syvä tyyneys ja vakuus asui hänen otsallansa.
Yhden on kuitenkin itselleen pellon pidättänyt, tupakkamaan, entisen isäntätalon tallin taa, kahden ulkohuoneen nurkkaukseen etelän puolelle, että lämmin oikein heijastaisi seinistä kylminä öinä.
Hän huokaili: On ... on tuota ollut sitä hyvää...! Kunpa luoja parantaisi meidät itse kunkin...! Kunpa parantaisi ... kunpa parantaisi... Ja kunpa valaisisi meitä sanallansa! Hänen mielensä ikään kuin yleni. Hän alkoi työnsä ohessa veisata kiekutella jumalista virttä. Mutta iloisena vaelsi Otto aidan yli päästyänsä tietä pitkin, ja häiriöittä pääsi hän oman pellon ohi maantielle.
Maamme luonnolliset apulähteet eivät ole ollenkaan niukemmat kuin monen muun maan. No, kas niin, sitä juuri minäkin olen väittänyt. Mutta mitä on Suomen maanviljelys, silloin kun se ollenkaan sitä nimeä ansaitsee eikö se ole vain metsänhaaskausta kaskenpolton kautta? Pieni pellon tilkka korven keskessä. Kauppa?
"Häh! mitä, mitä?" kavahti isäntä unestaan. "Ei mitään. Mustista me puhuttiin, kun kuuluu haukunta tuolta pellon takaa, eikö liene löytänyt oravaa." "Vai niin, vai on Mustilla orava, pitääpä lähteä ampumaan. Kalle, kuule, onko valetuita luoteja?" "Eipä niitä taida olla." "Voipa perhana!... No, niitä pitää valaa. Hae valinkauha käsiin, minä haen lyijyä."
"Ei, Jumal' auttakoon meitä", huusi Bergit, "olisi synti jos hänelle tulisi vahinko, minun täytyy juosta hakemaan väkeä". Ja tiehensä hän juoksi pellon yli ja siihen taloon, jossa Gunnar asui. Gunnar oli Arnen torppari. Hän oli juuri tullut kotia työstään. Hän oli sentähden väsyksissään heittäynyt vuoteelle ja oli juuri nukkumaisillaan.
Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta, härkä parka, kun tulen kurikan kanssa, kamahutan kangellani sun, katala, kallohosi: tok' et toisena kesänä kovin käännä kärseäsi, tölläytä turpoasi tämän pellon pientarella, Sariolan salmen suussa!" Läksi ukko iskemähän, Virokannas koskemahan, Palvoinen pitelemähän.
Odotetut pilvivarjot kulkivat vaan pellon yli kuten lohduttavat viestit, myrskyn airueet, päärynäpuiden latvoissa amtmannin puistossa suhisi tuuli pudottaen pieniä, kutistuneita hedelmiä maahan. Herra Markus kulki lehmuksien ohi ja astui vadelma-pensaistosta pihalle silloin kuului vihdoinkin jotain ääntä. Portin nariseminen pani koiran nostamaan kuonoansa ja haukahtamaan, sisältä kuului toraa.
Kai he vielä toivoivat ja luottivat. Katsoin erästä kalpeata ja laihaa, täysikasvuista poikaa, joka mielestäni näytti sangen heikolta kyntäjältä. Menin häntä puhuttelemaan. "Eikö tunnu vaikealta noin raskas työ?" kysyin häneltä. Hevonen oli juuri vaolle käännettynä ja siihen tökäsi nuorukainen auransa pystyyn ja istui rinnalleni pellon pientareelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät