Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Mutta kerranpa tuuli äkisti viskautui pohjoseen, sieltä liehtoi hän tuimasti pitkän, suvisen päivän ja saattoi ilman viileäksi, koleaksi. Väsymättä hän liehtoi, kunnes viimein illan tullessa hän vaikeni ja vaipui lepoon. Kuin hauta oli äänetön ja kylmä tämä yö, ja pellon povella makasi harmaa halla kuin tukehuttava painaja nuoren immen kukoistavalla povella.
Kyrön pellon pientareilla Kukkain tuoksu ilman täyttää, Vaikkei Lännen purppuroita, Tuhat väriseltä näyttää; Kuin on kukkain tuoksu hieno, Niin ol' kiurun laulu vieno. Joko taukos kiurukainen, Tunsi työnsä täytetyksi! Tänne liiti armahainen, Kujertelee taasen yksin; Alla Kyrön koivahaisen Lienee hauta armahaisen.
Olavi nousi ja sanoi menevänsä lepäämään jonnekin, hän menee ehkä tuonne pellon pientarelle nurmikolle, sanoi hän. ja siellä hän odotti Elliä tulevaksi, seisoi kauan aitaa vasten ja näki, että Elli hänet kyllä huomasi, ja päätti, että hän ei ollut voinut olla ymmärtämättä hänen viittaustaan. Mutta hän ei tullut hänen jälkeensä. Ja Olavi päätti taas, että hän ei ehkä tullut tahallaan.
Eräänä päiwänä ei hän kuitenkaan nähnyt häntä sinne tulewaksi, waikka aika oli kulunut tawallisen rajan siwu. Mieheni meni wainiolle tarkastelemaan likemmin, mitenkä asiat oikeastaan oliwat. Siellä tapasi hän Sakarin pellon pientareella kuolleena. Siinä makasi hän ihan suorana, oikea käsi pään alla; siinä paikalla oli Elsakin usein istuskellut.
"Noh, mitä siitä pidettiin", kysyi Johanson, kun olivat päässeet ulos. Daniel sylkäsi ja käpristi silmäkulmiaan niin että hänen otsansa oli tavallista enemmän äskettäin kynnetyn pellon kaltainen. "Yksi on totuus, yksi on rakkaus ja yksi on usko", vastasi hän, "sitä ei kukaan voi kieltää. Mutta kas uskoa, sitä ei hänellä sentään ole.
Juoksujalassa syöksähti vieras ulos ja räiskäyttämällä löi oven jälkeensä kiinni. Ja kohta nähtiin Pekkiläisen samaa Keskitaloon vievää pellon piennarta, jota oli tullutkin, vihaisen näköisesti astua tempovan, ja pää pyöri puoleen ja toiseen vilkaisemaan, näkyykö Mikkoa tulevaksi. Auno ja Sikri kiirehtivät akkunasta katsomaan. Auno nauraen: Pekkiläinen menee kuin saaliin jaolle.
Tuli henki keskikesän niinkuin tuoksu kypsän marjan, paahde muurahaisten pesän, taikka savunsiinto karjan, astui ahon päivälaitaa, kylpi päällä poimulehden, nousi pitkin pellon aitaa, siinä kuperkeikan tehden. Haihtui, kun nuoret näki, karkeloitsi kartanolla.
"Yks' on tuuli tuttuani, päivä ennen nähtyani", sanoo vieraalle maalle joutunut, ja tyttö miehelään lähtiessänsä, kun aavistelee, minlaiseksi syntymäkotinsa, hänen toiste tullessansa, olisi muuttunut, laulaa: Muut ne ei minua tunne, Kotihini tultuani, Kun nuo kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmäinen pellon seiväs, Minun piennä pistämäni, Neitona vitsastamani.
Aivan Niemimäkelän pellon aidan vieressä, ihan talon tiluksien rajalla oli jo aikoja ennen Niemimäkelän isännän tuloa ollut torppa, joka ei ollut niinkuin jo näkyy Niemimäkelän maalla; Jäykkälän maalle oli se torppa perustettu, sillä Jäykkälän ja Niemimäkelän tilukset olivat rajatusten.
Suurin osa karjasta oli kumminkin sydänmaalla. Samoin lampaatkin. Suurimman vahingon tekivät viholliset sillä, että tallasivat ja hevosilleen syöttivät pellon viljan. Heiniä lahmasivat, mikäli saivat niitä käsiinsä. Eräs metsähalme oli jäänyt tuhoojilta löytämättä. Siitä saatiin siementä seuraavaksi vuodeksi ja suurusta petäjäisen sekaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät