Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Nousi siitä Väinämöinen jalan kahen kankahalle saarehen selällisehen, manterehen puuttomahan. Viipyi siitä vuotta monta, aina eellehen eleli saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa. Arvelee, ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi: kenpä maita kylvämähän, toukoja tihittämähän? Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!
Sun äitis vaipui maahan tainnoksiin, Ja kun hän heräs, tuless' oli tupa, Valittain palaneella kynnyksellä Sä makasit; hän otti sun, lens' savun Ja liekin läpi taloon sai siell' isäs virui Nyt verissään, ja tulten ratinassa Soi kaukaa sotamiesten pilkkanauru. Sen selvään kuulen, näen tulenkin Ja talon, metsän, pellon oikealla.
Tämä on suurta... Mitä maksaa tämä pikku Tannila sen rinnalla, vaikka menisi Matin pellon ojaan... Vaikka menisi kuin tina tuhkaan, ettei näkisi ei luun suremaa, niin se ei merkitsisi mitään, kunhan perheellä on suojaa ja sijaa, missä ne voivat elää ja asua. Se on vaan voitto minulle ja minun toimelleni, ettei minulla ole haittaa kotoisista huolista», hykerehti Antti mielessään.
Paha on paljo tyttäriä, poikia pahempi paljo: pellon pieneksi jakavat, isän maansa ilkiäksi. Tämä jo näyttääkin useammassa paikassa toteen käyvän. Poika tuskin ripille päästyään, anastaa maan isältänsä, joka, vaikka vielä hyvästi kaikenlaisiin töihin ja toimintoihin kykenevä, täten tulee lapsensa elätettäväksi, joutavaksi ja vaan kuolemaan toivotettavaksi hyljyksi.
Niin huhui humala puusta, Ohra pellon penkereltä, Vesi kaivosta Kalevan: "Milloin yhtehen yhymmä, Konsa toinen toisihimme: Joulunako, kekrinäkö, Vaiko vasta pääsiäisnä, Vaiko jo tänäki päänä? Jospa jo tänäki päänä." Tuosta kohta koolle saivat, Ja tulivat toisihinsa; Västäräkki vettä kantoi Kerkeän kesäisen päivän, Punalintu puita pilkkoi, Tianen pani olutta.
Palapalalta tuli lovi korpeen, palapalalta laajeni pelto ja palapalalta väistyi korven hyinen halla. Pellon tekokin kävi nyt paljon huokeammasti, kun kannot olivat jo lahonneet, että niitä oli paljon helpompi saada maasta irti. Korven jättämä, paksu multakerros kasvoi rehevästi viljaa, ja useinkin saivat he pienistä kylvöksistään verrattain hyviä satoja.
Rovastilta ja ruustinnalta pääsi iloinen nauru ja he sanoivat: »Semmoistako se nyt on?» Ja ruustinna yhä katsoessaan menijäin jälkeen sanoi: »Voi ihmettä, mutta kyllä tuossa mies tarkenee myötäänsä nostaessa ja laskiessa auraa.» Kovempaa kai tuo on työksi kuin pellon kyntäminen, sanoi rovastikin.
Mutta kurituksen katsoi Aapo turhaksi, vahingolliseksi, ja päätti käyttää häntä kohtaan ainoastaan sanan voimaa. Ja koska myös hän oli virittänyt nysänsä, läksivät molemmat veljekset Aapo-Jukolasta yli pellon Juhani-Jukolaan, järjellisesti haastelemaan Simeonin, sen murheen pojan kanssa.
Jop' oli päivä mennyt metsän taakse, Kun hän ehti kylään kansattomaan. Liki tietä, pellon kuhilaasta Poika kurkistellen, varovasti Viittas kädellään ja hiljaa äänsi: "
Kun taas ajettiin Töyryn pellon sivuitse, huusi Heikki: "Lainatakki, lainalakki, lainakintahat kädessä lainakihlat kintahissa." "Se on valhe!" huusi Taavetti, ja hyppäsi kuin nuoli kääsyistä tielle. "Tukitko suusi? Muutoin tulet saamaan pehmeän seljän," huusi Taavetti uudestaan aidan ylitse. Pynnöläinen oli saanut hevosen pysäytetyksi ja Ollikin isännän kanssa astuivat tielle.
Päivän Sana
Muut Etsivät