Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ruotsalaiset taistelivat kuitenkin sellaisella miehuudella ja kuoleman halveksimisella, että venäläiset alkoivat jo horjua. Tsaari huomasi sen, ratsasti pitkin rivejänsä ja huusi, että jokainen, joka jättäisi paikkansa, kohta ammuttaisiin. "En säästä itseänikään," huusi hän vielä, "jos mä olen niin pelkuri, että mä pakenen!" Tsaarin esimerkki rohkaisi venäläiset uudestaan.
"Isäni luuli, että minä olen pelkuri, sillä minua hirvitti, kun näin, kuinka ihmisiä tapettiin", hän lausui, herkkä-tunteisuudessaan vielä muistaen amfiteaterin tapauksia; "mutta! minä en ole mikään pelkuri olenko minä, Galdus? Pelkäsinkö minä kuolemaa, kun tuli lähestyi?"
"Ei ole mitään vaaraa", hän lausui, "eikä pelon syytä, armas puolisoni. Ken uskaltaisi panna kiinni sinun?" Helena vapisi ja itki. "Minä olen semmoinen pelkuri", hän sanoi, "minä en voi vastustaa vaaraa." "Vaaraa! Ei! sinä olet liian hento joutumaan edes vaaran pelkoon. Eikä turmio koskaan kohtaa sinua, niin kauan kuin minä elän." "Eikö olisi parempi, että pakenisin?" kysyi Helena arasti.
Ja millaisena hän oli aikaisemmin koettanut näyttäytyä neiti Hemmerille ja Eksköldille? Pelkuri hän oli ja tuli olemaan. Koska hän saisi kyllin rohkeutta ollakseen se mikä oli, käydäkseen pää pystyssä teeskentelemättä muille ja mikä oli tuhat kertaa pahempi omalle itselleen? Vaikka mikä se oli oikeastaan se hänen oma itsensä, se tohtori Olli Hart? Eihän sitä ollut olemassakaan.
Kaikki, mitä Risto sanoi, oli oikein, ja mitä Risto halusi, sen Jaakko teki, kun vaan suinkin taisi: puolustaakseen Ristoa, joka oli kiivas, vaan samalla pelkuri, hän olisi mielellään vaikka henkensäkin uhrannut.
Lotan silmästä leimaus sinkoaa: »Sinut, sankari, tunnen nyt. Tuli äitiä köyhää sun puolustaa, miten työs olet täyttänyt? Kojun nurkassa vain pidit vinguntaas, muka haavojas vaikeroit; oli valju naamas, nyt puuntaa taas, ja ne haavas näytä, jos voit! Emos ettäkö tuonen jo turviss' on, ei puoltoas pyydäkään! Tämä maa, se on äitisi turvaton, petit, pelkuri, äidin tään.
Pois, sanon minä! Yks, kaks: nyt on aika käsissä. Helvetti on pimeä! Hyi, mylord, hyi! soturiko, ja pelkuri? Mitä me sitä pelkäämme, kuka sen tietää, kun ei kelläkään ole voimaa vaatia meitä tilille? Mutta kukapa olisi uskonut siinä vanhuksessa niin paljon verta olevan? L
Te tahdotte kaksintaistelua? Niin. Minkä johdosta? Se on minulle samantekevää. Antakaa tänne pistooli, ellette ole pelkuri raukka! Te olette kurja vakooja, vastasi kreivi. Sellaisen kanssa ei ole tapana taistella ... mokoma mies yksinkertaisesti ammutaan ja jätetään kentälle verissään kuin härkä. Mitä, uskallatteko...? Laittaa vetohaavaukset molempiin raajoihinne?... Tietysti.
Uskallapas vain suututtaa minua!» huusi naisen ääni. »En tule», huusi toinen ääni, »en vähääkään välitä, oletko vihainen vai et.» »Etkös vain tulekin sieltä pöydän alta! Revin silmät päästäsi!» »Minä olen herra huoneessani eikä täällä ole akoilla mitään sananvaltaa.» »Tule esiin, pelkuri! Senkin vaivainen porusäkki!»
Nyt syntyi hänessä taasen sama kysymys, tuliko hänen puhua, ilmaista suoraan ajatuksensa asiassa? Erinomaisen helppoa ja kaunista tosin olisi ollut vaijeta ja hän oli muuten hyvin arkatuntoinen ivan pistoksille. Mutta pelkuri ei hän myöskään tahtonut olla, se olisi ollut oman itsensä, elinperustustensa kieltämistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät