United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt leimahtaa ja surman vaajat Valkeiden halki sinkoaa; Palvomme, Herran sanansaajat, Hiljaista päiväs soljuntaa. KOLMIN. Salass' on ihmees syyt ja juuret, Joll' enkeleitäs voimistat; On kättestyöt, nuo ihmeen-suuret, Kuin luomis-aamull' armahat.
Isä ja äiti eivät sallineet meidän kanan maata aamusilla, ja oli vielä vanha kalastaja, joka aina huusi kello neljän aikana kammarimme ikkunan edustalla: "ylös reivaamaan, ylös reivaamaan!" sanoi hän, kuten merimiehet huutavat toisillensa, kuin yöllä tuulee, ja niin me nousimme nopeasti sängystä kuin nuoli sinkoaa jousipyssystä, ja alussa kyllä tuntui vaikealta, mutta viimein me ymmärsimme todeksi mitä vanhat ihmiset sanoivat että: "aamuhetki kullan kallis."
Yksilöllinen hengentarmo on vain kansan ase, se uinuu kätkettynä mahdollisuutena kansan henkisessä elimistössä, muodostaa toisten kaltaistensa kanssa ikäänkuin kansan henkisen voimasäiliön, tarmopatouman, ja otollisena hetkenä vasta, milloin tilanne juuri sen lahjoja kaipaa olkoon tämä hetki nyt, olkoon vasta vuosisadan takana kirpoaa, sinkoaa se henkensä tehossa esiin ja muuttuu tekonsa loistossa näkyväksi kuten pimeyden vaipassa piillyt saari, johon valonsäteet yhtäkkiä sattuvat.
Lotan silmästä leimaus sinkoaa: »Sinut, sankari, tunnen nyt. Tuli äitiä köyhää sun puolustaa, miten työs olet täyttänyt? Kojun nurkassa vain pidit vinguntaas, muka haavojas vaikeroit; oli valju naamas, nyt puuntaa taas, ja ne haavas näytä, jos voit! Emos ettäkö tuonen jo turviss' on, ei puoltoas pyydäkään! Tämä maa, se on äitisi turvaton, petit, pelkuri, äidin tään.