United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, hetkeksi vaan; mutta sitten leimahtaa se korkeaan liekkiin, joka roihuten nousee ylös, paukkaa ja räiskää, ikäänkuin tahtoisi puunkin sydän riemusta haljeta! HANNA. Aivan oikein, mutta me antakaamme ystävyyden tulen palaa ilman lisäystä niin kauan kuin siinä itsessään on kylliksi kuluttamista. Sanopas mitä olette täällä oikeastaan toimineet sillä ajalla?
Tääll' on käydä turvallista tuollapuolen vihan, yläpuolla yön ja hallan, taivas-tietä ihan. Päätä huimaa katsellessa maailmoita alla, hurmaa kahta kaunihimmin toiset korkealla. Ensi kerran elämässä elän rinnan rauhaa, sopusoinnun suurta unta, laulun mieltä lauhaa. Kantaatti. Kaupunki nukkuu, paukkaa pakkasen harmaja henki. Yön äänet hukkuu, turtuvat tuskat jo ihmisienki.
Yks' kirous sulle, sä jumalamme, jota turhaan huusimme tuskissamme nälän, vilun et hoivaksi joutunut, meit' ain olet pettänyt, ivaillut. Yhä pirtamme paukkaa. Yks' kirous herralle kuninkaalle, mi vain oli vitsaus, kurjuus maalle ja viime pennimme riisti vaan, meit' ammutti niin kuni koiriaan. Yhä pirtamme paukkaa. Yks' kirous se isänmaalle vielä, vale, turmelus, häpeä viihtyvät siellä.
Mä korkeella istuen katselen vaan Mun matkallain katuja, teitä. On aisoissa hirvillä vertaisiaan Ja kenties! ylikin heitä. Kas, Kotka on tuo, Kuin vikkelä vuo, Ja Leijona toinen, mi vauhtia luo. Jo vaan Nopeaan! Hei, hei minun varsani, nyt ajetaan. Pois tieltäni joukko, kun tulen mä, hoi. Ett' kipunat kivistä paukkaa! Nyt poikaset juoksee, min kengästä voi. Ja eukot ne pakohon laukkaa. Ptruu!
"Rouva on siellä", toimittivat lapset kilpaa, läähättäen ja kuiskaten, ikäänkuin olisi rouva ollut lähelläkin heidän takanansa, "hän sanoo meidän varastaneen hänen korvarenkaansa..." Matami katsoa tuijotti epäilevästi ja kysyvästi mieheensä. "Niin, hän on ihan hulluna," todisti mies, yhä vielä käsi tukassa, "hän on siellä tuvassa ja räiskää ja paukkaa.
Mutta jos hän tuleekin huoneeseen pyyhkimättömin jaloin, viskaa hattunsa lattialle, repii vaatteensa, paukkaa, jyskää ja ryskää ja panee kaikki nurin närin, elä ole toivoton, vaan kärsi, sillä vähäarvoiset ovat hatut ja vaatteet ja pyyhkimättömät jalat ja huuto ja melu, jos poikasi säilytät.
Mitä teetkin, teet sa pillan, minne mennet, murhe herää; näit sa aamun, näit sa illan, milloinkaan et päivän terää.» Palaa päre pankon puussa, rengit iltaruokaa haukkaa; ilta myöhä marraskuussa, ulkoisalla myrsky paukkaa. Yö kuin sysi, maa kuin noki, alastonna metsä, manner, riittehessä järvi, joki, kaljamalla kaikki tanner.
Isäntä asettuu viimeksi paikalleen, sillä ensin pitää hänen katsoa, ovatko hevoset terävässä kengässä ja päitset ja valjaat hyvässä kunnossa; sitte nousee hän ja istahtaa, niin että reenkori paukkaa. Hän tarttuu ohjaksiin ja kysyy vielä kerran, eikö mitään ole unohtunut, läjäyttää piiskalla, katsahtaa ylös vanhan puutalonsa ikkunoihin ja antaa mennä.
Tämä on herra Aaltosen talo: hän asuu kotonaan ja me muut olemme vaan vuokralla asuvia hänen talossaan." "Miksikä hän huutelee ja paukkaa useinkin yökaudet?" "Setä Aaltosella on paljon murhetta, silti ei hän voi kaikesti nukkua." "Minkätähden setä Aaltonen tavasta huutaa: märsyt ja purjeet?" "Hän on merikapteeni ja paljon kulkenut merillä.
Joka kukkanen aikasin katkeaa mätä, ummehdus käärmeitä kasvattaa. Yhä pirtamme paukkaa. Nyt sukkula suikkaa, pirta piukkaa, yöt, päivät kutovat kätemme tiukkaa. Oi käärinliinasi Saksanmaa kirot kolminkertaiset kuteiks' saa, kun pirtamme paukkaa. Herwegh, sä rautanen kiuru, kun kiirit äärellä auringon sun helskyvi riemuvirsi. Joko pois on talven kirsi, ja Saksalle koittanut kevät on?