Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Mutta onhan se tiettykin, ettehän ole voineet puhuakseni tieteellisessä katsannossa tämmöistä onnen potkausta odottaakaan. No, Anni, tulepas nyt tänne!" Niinkuin haavoitettu otus parkaisee ja hurjasti syöksee syrjään, niin parkaisi Anni raukkakin ja riensi tuvasta ulos. "Isäntä", sanoi Lauri vakavasti, "ei nyt sentään pitäisi tehdä pilaa tytöstä tämmöisillä puheilla."
Tietäköön haukka, että on täällä miehiä, jos tarvitaan! Ja vanha varis parkaisee aamutuimaansa tuikean sävelen, ja muut ymmärtävät merkin ja säestävät. Silloin muutamat valitut, varisten heimon vanhimmat, tahtovat edeskäydä hyvällä esimerkillä, kohoovat korkeimpaan kuuseen, ottavat siitä vauhtia ja kiipeävät vähän matkaa ylös ilmojen rappusia, ikäänkuin haukkaa takaa ajaakseen.
Luulisi kuulevansa meikäläisten soittokoneiden virittämistä. Laulu ja puhe on samanlaista. Näyttelijät rääkyvät, ulvovat ja kiljuvat. Oikein liikuttaakseen yleisöä, tahtoessaan saada kuulijansa oikein traagilliseen mielentilaan, parkaisee annamilainen näyttelijä niinkuin metsän pahaäänisin peto.
Kuinkas se sitten olikaan pyhäis joukkoon Risto parkaisee ja kaatuu. Poliisi paiskaa revolverin Homsantuun kädestä ja tarttuu häneen kiinni. ENSIMM
Soihtu sammuu, pimeässä parkaisee Annikki: Auttakaa, auttakaa! Kari, Kari! ja hevonen puhaltaa täyteen laukkaan. Kari karkaa kohti ja pääsee reen perään kiinni, mutta saa samassa kannoilla seisovalta voudin rengiltä iskun kasvoihinsa, kaatuu ja reki pääsee hänen käsistään. Ja ennenkuin hän ennättää nousta, on reki jo törmän alla rannassa.
Jokaiselle heistä oli joskus elämässään tapahtunut jotakin kummallista ja ylenluonnollista. Eukon mies esim. oli jo hyvästellessään tiennyt viimeiselle matkalle lähtevänsä. »Kuuntelehan tuuliviiriä», hän oli sanonut, »milloin se pahalla äänellä parkaisee. Silloin tiedät minunkin menneen meren syövereihin.» Ollut montakin maailmankaato-myrskyä sinä syksynä, myrännyt meri, vinkunut tuuliviiri.
Se tutaan siitä että lapsella on pää kuuma, iho kuiwa, liiemmältä unta, jonka ohessa hän wälistä syyhyttelee nenäänsä, kiristelee hampaita ja toisinaan herääpi ja parkaisee kuin säikähtynyt; lasta janottaa, kuoituttaa, watsa ja tarpeenteko on epätasainen, usiammin hidas, wedenjuoksu samia. Wiimmeisillään tulee lapsi pian tunnottomaksi, ruumista puistellehtaa, sitte kuolee.
Hänen silmissään salamoi, ja hänen päänsä päällä jyrähtää ... hän riuhtaisee kääreen kasvoiltaan, näkee isänsä seisovan edessään pääkallo kädessä, syöksee vastaan, tempaa kallon hänen kädestään ja heittää sen metsään, repäisee kannuksen kaulastaan ja potkaisee sen menemään ... kumahtaen kimpoo se seipääseen ja puhkeaa ... riistää vaatteet yltään ja parkaisee: Auta, Kiesus armias! ja syöksee muutamilla pitkillä hyppäyksillä alas vaaran laelta uhrikentän ympärillä olevaan pensaikkoon ja sinne katoo.
Päin häntä on voimaton Bellerophon: hepo pelvoton toki tuohonkin keinon tiesi: hän taapäin kääntyy ja potkaisee, peto parkaisee hän sai, mitä pukki siesi! »Hyvin potkaistu!» huutaa Bellerophon, »sun kunnia on; hepo taisi, mit' tainnut ei miesi».
Mitä sinä naurat? kysyi hän uudelleen, ponnahtaen jakkaralta, jolla istui, mutta laskeutuen samassa taas takaisin. Lähdetty kahteen pekkaan ota veikkonen omasi, äijä paha! hohohoo! Anja on ilmaantunut oveen Shemeikan taa, nykäisee häntä hihasta, kuin moittien. Shemeikka käännähtää ja aikoo, yhä nauraen, astua kynnyksen yli. Silloin parkaisee Anja: Varo, Shemeikka!
Päivän Sana
Muut Etsivät