Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Parastahan siis tehdä tuossa tiimassa se merkillinen temppu, tehdä kysymys, kaikkein kysymysten kysymys. Mennään siis likalta kysymään, tahtoisiko mielensä taipua ja sydämmensä syttyä. TUOMAS. Sen katson parhaaksi minäkin. TIMO. Niin minäkin. JUHANI. Niin, niin! ei nyt muuta tällä erällä kuin naimaan kaikki ja yht'aikaa niinkuin pojat. Niin, niin! Herra varjele meitä!
Entä te? Minä jo olen. Mennäänkö sitten taas? Pian sai Olavikin takaisin vähäksi aikaa häiriytyneen rauhansa. Mitäs siitä, parastahan oli näin!
Ja nyt liekki vaan kerran lieskautti kasvoilleni, niin jo kaaduin. Vaan miksi ette ole pidättäneet tuota vierasta, jotta olisin ehtinyt häntä kiittää? Vaikka parastahan oli, että annoitte hänen mennä. Minä kyllä tiedän, missä hänet jälleen kohtaan.
Sinne vedättää minua voimallinen himo, ja olenpa valmis lähtemään, mutta täällä huutaa minua pyhä, korkea ääni: »seiso, jumalten ja omatuntos nimessä seiso!» No kuinka teen? Parastahan olis, heittää asia tulon hetkestä tuonnemmas ja ottaa entisen naamarini kasvoillein, mutta enhän taida itseäni teeskennellä, Jumal' avita! sitä en taida, vaan näyttää aina kohta sydämmeni oikean tilan.
Tahdon vaan koettaa, pystyykö noitaan susihaulit, vastasi renki yksikantaan. Anna sen kokeen olla! Kuuletko! Mutta mitä se tekee, sanoi renki. Tehomatta se on häneen kuitenkin. Ja parastahan olisi kaikissa tapauksissa häntä vähän kopahuttaa, ennenkun hän tuhoaa meidät kaikki.
"Näyttää siltä kuin saisin ne pitää itsekseni", vastasi ylioppilas katkerasti, koettaen kohottaa olkapäitään. "Niin, parastahan se onkin ha, ha, ha, niin, tulkaa nyt pian käymään pappilassa, niin saatte vähän lukea hänen kirjeitään, jos haluatte. Minä istun enimmäkseen yksinäni koko illan." He erosivat, ja kotiin tultuaan rupesi pastori paperein joukosta etsimään Ainon viimeistä kirjettä.
Minä en uskalla olla kahden kesken teidän kanssanne!" "Noh, mene sitte, mutta lähetä joku kadulta tänne kuka tahansa. Kaiketi tapaatte jonkun." "Kello on kaksitoista." "Yövartian polisin tahi naisen. Sellaisia on aina. Ne ovat usein pitäneet minulle seuraa. Parastahan on, että jatkavat sitä viimeiseen asti." Hän vajosi jälleen nojatuoliin ja ummisti silmänsä.
Ja puhuakseni lopuksi tuosta hiukan romanttisesta mieltymyksestä minun veljeeni... Millä oikeudella, herra kreivi...? Malttakaa mielenne, minä pyydän; tosin on tämä hyvin arka kohta, mutta parastahan on, että viritämme kitaran kielet täysin sointuviksi, niin ne eivät häiritse meidän duettoamme, armollinen rouva.
Viimein sanoi hän lyhyesti: "Niin, parastahan tuo lienee, sillä ei kukaan jaksa palvella niin häijyä ja riitaista ihmistä kuin teidän armonne." Mutta nuo sanat kuultuaan haihtui Esterin pelko kokonaan.
»Se kyllä on tällä kertaa jäänyt», vastasi ukko varmasti. »Siirin piti mennä pois. Huppukorvissa meni rekeen ja äitipuolensa kanssa lähtivät äsken kotiinsa.» »Kotiinsa?» huudahti Jukke epätoivoisesti. »Kotiinsa», jatkoi ukko. »Ja parastahan se oli. Siellä se kyllä paranee. Minä käskin panna jäniksen sappea viinaan ja sillä voidella.» »Eikö sian sappea?» kysyi Jukke.
Päivän Sana
Muut Etsivät