Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Palavasti haluamaan, että hänelläkin olisi jotakin omaa, omaista, johon hän vetäytyisi kiinni. Niin, silloin hän oli ryhtynyt tiedustelemaan, missä hänen sukulaisiaan olisi.
Ei hän muuten olisi sitä upoksiinsa elämänlankaan kietonut, ei kukkia seinänvierille kasvattanut. Mutta siksikö, siksikö vain katsoitkin niin rukoilevasti minuun, etten sitä tekisi? Ja siksikö sinun silmäsi niin palavasti kiittivätkin minua, kun en sitä tehnyt?
"Tee terveeks sairas sydän Ma tahdon ainian Ja palavasti laulaa: Oi kiitos Maarian!" Tuo sairas poika ja äiti, He nukkuvat kotonaan; Niin silloin Pyhä-Neitsyt Käy hiljaa asuntaan. Hän kääntyy sairaan puoleen Ja hiljaa painaltaa Sen rintaa kädellänsä Ja hymyy ja katoaa. Tään näki uness' äiti, Ois nähnyt muutaki, Mut koirat haukkui ulvoin Ja äiti havasi.
Antakaa anteeksi, antakaa anteeksi! huudahti Felton, oi, antakaa minulle anteeksi! Mylady luki hänen silmissänsä: rakkaus! rakkaus! Mitä minun on anteeksi annettava? kysyi hän. Että minä olen liittynyt teidän vainoojiinne. Mylady ojensi hänelle kätensä. Niin nuori ja kaunis! huudahti Felton suudellen kättä palavasti. Hän jumaloitsi mylady'ä.
Minulla on se luulo, että jos minä rakastuisin, niin rakastaisin yhtä palavasti kuin Romeo, ja tämä ajatus herättää minussa peloittavia aavistuksia; jos minä löytäisin esineen, joka herättäisi kunnianhimoani, niin minä yhtä hartaasti sitä tavoittaisin kuin kenenkä minä mainitsen? Caesar'in tai Cato'n?
Tietämättänsä, ajattelemattansa, omaa syntisyyttänsä muistamatta heittäikse hän polvillensa ja rukoili. Hän rukoili niin hartaasti, niin palavasti ja hänen suustansa vieri virtana sanoja. Nämä olivat murtuneen sydämen katkeroita valituksia, mitkä lähtivät hyvän katumuksen ja oman voimattomuuden, mutta myös nöyryyden sekä Jumalan rakkauden ja armon tunnosta.
Mutta ehkäpä kuitenkin kostut vielä, päästyäsi lihavien metsähiirien niskaan. Toivonpa niin. Mutta teitä, Killi ja Kiiski, armoittelen kuitenkin enimmin kaikista. Niinkuin me itse, olette tekin siinneet, syntyneet ja kasvaneet Jukolassa, kasvaneet omina veljinämme. Ah kuinka palavasti katselette minua silmiin! Niin, Killi, niin, minun Kiiski-poikani, niin! Ja heittelette häntäänne noin iloisesti!
SKULE KUNINGAS. Sinun poikasi ! INGEBORG. Ja sinun, Skule kuningas! Ingeborg! INGEBORG. Ota hänet! Hän on ollut elämäni valo ja lohdutus kaksikymmentä vuotta; nyt olet sinä Norjan kuningas; kuninkaan pojan täytyy päästä perintöönsä; minulla ei ole enää oikeutta häneen. Ylös sydämmelleni, sinä, jota niin palavasti olen ikävöinyt! Poikani! poikani! Minulla on poika!
Kahdestoista runo alkaa sillä, että Kyllikki taas kerran juoksee ulos kylän leikkeihin. Tämä itsessään ei vielä kovin vaarallinen seikka muuttaa äsken niin palavasti rakastavan Lemminkäisen jääkylmäksi, väliäpitämättömäksi.
»Pah!» oli Irene varmaan ynseästi sanonut siihen. »Tottahan kahdella serkulla lie lupa hiukan pitää toisistaan.» »Sinun miehesi on niin kummallinen», Signe tuohon anteeksi-antavasti hymähtänyt. »Pelkään miltei, että hän on minulle mustasukkainen.» Ja Irene tuohon tyytyväisellä ilmeellä vastannut: »Mitä tehdä? Hän rakastaa niin palavasti minua.
Päivän Sana
Muut Etsivät