United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä näen kuvan, joka on minulle vallan outo se näyttää minusta ensi katsannolta olevan varustettu yliluonnollisella viehätysvoimalla; ikäänkuin mieletön pelkuri pakenen sitä. Se yhä kummittelee minulle; minä en voi sitä kartoittaa. Se ajaa minua takaa päivällä sekä väentungossa että luonnon yksinäisyydessä; se käy luonani öillä unissani.
"Hän! Taas hän! "Minne minä pakenen hänen tieltään, suloisen kuoleman tieltä." Hän kääntyi äkkiä. Akkunan vastaisella seinällä loisti amppelin valossa marmoripatsas. Hän tunsi sen hyvin. Aspa ei ollut unohtanut Ares-päätä, hänen pitkän odotuksensa uskollista seuralaista. Tänään oli sen ympärillä valkeista ja punaisista ruusuista punottu seppele.
Huutaen ja voivotellen pakenen minä niitä kyykylläni lattialle, mutta hän komentaa ylhäältä katon rajasta: Nyt saa Miina tulla kylvettämään! Ensin jalkapohjiin, sitten hartioihin ... nyt selkään ... pohkeihin ... taas takaisin jalkapohjiin ... vielä vähän ... vielä vähän ... ääh! ... uh! Sillä lailla ... sillä lailla... Hankaa nyt!... Lyö nyt! Kovemmin! kovemmin! etkö sinä jaksa hutkia!
Minä en viihdy heidän seurassaan. Minun täytyy ulos, sinne, missä minua uskotaan ja missä itsekin saan jonkinlaisen uskon, että olen sitä, mitä minusta luullaan. Tätä vaivaa minä pakenen, kun jätän kesken jonkun vaikeuden, voittamatta sitä; kun päätän tyytyä siihen, mihin en ole tyytyväinen. Jollen pakenisi enkä haihduttaisi sitä, tiedän, mimmoiseksi se kasvaisi.
Henkeni on hallussasi, anna minut ilmi; minä en pakene; minä kuolen uskoni edestä ja siunaan sinua kuollessani. Pakene täältä, sanoi Lucia, saat aikaa huomiseen saakka. Mutta ainoastaan sillä ehdolla, ettet enää koskaan puhuttele tätä vanhusta, jonka olet tahtonut häväistä. No niin, sanoi jesuiitta alakuloisesti minä pakenen, mutta minä jätän tänne kauniin unelmani paremmasta tulevaisuudesta.
Survaisee Anjan luotansa. Pois kavala! Pois nyt hempi! Itseänikin pakenen. Poistuu metsään. Väärin hän minua tunsi, Väärin toivoni tajusi. Vielä etsin onnetonta. Lähtee Kullervon jälkiä. Kuolema vihollisille! Surman isku sortajille! Poroksi isot isännät! Kullervo Kalervon poika, Nouse joukon johtajaksi! Juovat rehvastellen. Huomasitko? KOTRO. Ett' on vaara, Sen älysin.
NATHAN. Miten kävi? Ja minkä ? AL-HAFI. Että ... syy ei ole mun! Mun syy ei ole, taivas tietää! Teistä mä tosin, valhein ko'in vaaran kääntää! NATHAN. Min vaaran? Miten kävi? AL-HAFI. Että hänen rahastonhoitajansa ootte. Teitä ma surkuttelen. Mutta näkemästä mä sitä pakenen, ja minne, sen jo kuulitte, ja tiedätte myös tien. Mukaani asiaa jos antaisitte, ma tarjoon palvelusta.
Jumalani, vuoreni, jonka turviin pakenen, kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni... Silloin maa vapisi ja järkkyi, vuorten perustukset horjuivat; ne vapisivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsui hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, salamoita kirnusi hänestä. Hän taivutti taivaan ja astui alas, musta pilvi jalkain alla.
"Sinä tunnet paremmin tämän tytön kuin minä, mutta jos oikein olet häntä kuvaillut, niin on parempi, että pysyn päätöksessäni ja pakenen Egyptiä tai, sanonko sen suoraan, sinun holhottiasi, kun en kuitenkaan saavuta muuta kuin joko tappion tahi voiton, joka ei tuottaisi minulle muuta kuin katumusta.
Ei, ei, minä säikähtäisin kuoliaaksi. HELMI. Minäkin pakenen HERRA ORELL. Ei, istukaa. Neiti Helmi, henget eivät teitä nykäisekään, minä vastaan siitä. ROUVA RAMSTEDT. Niin, te suojelette häntä, mutta kukas minua suojelee? LEHTORI VIRTALA. Minä sen teen, rouva Ramstedt, luottakaa minuun. ROUVA RAMSTEDT. Onkos teillä valtaa niiden ylitse? LEHTORI VIRTALA. On kyllä, olkaa huoletta.