Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Jo paistavi päivyt meillä ja päällä on taivas sees, mut poissa on Pohjan sampo ja vaiti on kantelees.» Näin kansan huuto se kaikui yli laaksojen, laineiden ja pauhaten ilman patsaat satakerroin kertasi sen. »Oi joutuos Väinämö vanha, sua kaihoten vartovi maas, on tarvis sampoa uutta ja tarvis soittoa taas!»
Mut ensin tämän veikon hautaan saatan, Ja sitten tillitellen kullan luokse. Sa armas päivyt, peilin virkaa täytä, Kuvani mulle käydessäni näytä! Kolmas kohtaus. Lontoo. Huone hovilinnassa. RIVERS. Tyvetkää, rouva; pian majesteetti Takaisin entisen saa terveytensä. GREY. Tuo huolenne vaan häntä huonontaa; Siis, Herran tähden, hyvill' olkaa mielin Ja hilpein puhein häntä hauskutelkaa.
Kuin kasvot nuoren morsion nyt Suomen luonto loistaa Ja raitis kevät-tuulahdus pois talvimielen poistaa; Taas lehvii lehdot, lepikot, ja tummui korven kuusi Ja tuomen tertut tuoksahtaa ja päivyt on kuin uusi.
Vaan vaikkapa maillehen päivyt saa, Toki koittaa se uudestaan, Valon vuorottaisuus ja pimeyden Sehän juuri on siunaus maan. Olet kultani tuossa mun kaltainen, Olet kukkanen nurmikon, Joka illoin kylpevi kyynelissään, Vaan aamulla kuiva jo on. Tuollaisena juur sua lemminkin. Sua suudella taas mun suo: Ihanaisinta mannaa maailman Ovat huultesi ruusut nuo! KOITTAA J
Rusotaivaalla hohtavi purppurapilvet ja päivyt jo maireena mailleen käy, ja luonto on kaunis ja kukkaset tuoksuu ja taivaalla myrskyn ei merkkiä käy. Mut sorean Suomeni valtiotaivas se lientyy, lientyy ja pilveilee en ehdi mä nauttia leikistä luonnon, mun kansani kallein kyyneilee.
Nyt poissa on ponsi ja eloni tuoksu, hän poissa, mi elolle arvoa soi, mä varjona vaappuen muistoja uusin, en mennyttä loitsea eteeni voi. Voi päiväni päivyt, voi onneni kukka, voi ihanin ilmiö mun elämäin, voi toivoni toivo ja toimeni määrä, miks riisti sun kohtalo minulta näin?
On raitis aamu, Palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai on vielä talvi, viel' on hallan valta. Jo kirkkahana aaltoo avaruus, jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki, vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus ja taivas valju on ja maa on vanki.
Kuin kasvot nuoren morsion nyt Suomen luonto loistaa ja raitis kevät-tuulahdus pois talvimielen poistaa; taas lehvii lehdot, lepikot, ja tummui korven kuusi ja tuomen tertut tuoksahtaa ja päivyt on kuin uusi.
Terve, lintuin sävelet! Terve, päivyt hellä Suomehen Jälkeen talven tammipakkasten! Kevät hertas, sua tervehdän. Tuoksuas kuin hurja hengitän. Päivänpaistettas, Lempehiä lehtojas Tuhat kertaa riemuin tervehdän. Terve, terve, keijut kevähän! Kevät kirkas, armas Pohjolan, Kevään Suomi, valon morsian, Lempeämme sä Leimuuvaksi sytytä! Mielet valaise ja kirkasta! Mielet kylmät hurmaa, tenhoa!
Syvältä sydämestänsä kultansa kuvan hän nouti, toip' on lempensä totisen pinnallensa päilymähän, kaunisna kajastamahan. Kave luonnotar korea pilkisti lomasta pilven: Katso! Kalvosta ulapan paistoi kaunis taivon kaari, kaarelta korea impi, kuuhut neien kulmaluilta, päivyt impyen povelta.
Päivän Sana
Muut Etsivät