Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Näytti siltä kuin ei olisi tarvittu muuta kuin pieni nykäys, että mylly olisi pudonnut suulleen koskeen niinkuin pääskyn pesä räystään reunalta. Se on asetettu siihen siltä varalta, ettei vie. Ja se näytti todellakin olevan asetettu siihen siltä varalta, etteivät jäät siihen sattuisi.
Me saimme kauniin, karun maan ja talven pitkän, jäisen, me saimme suven valkean ja kevään kiitäväisen. Kuin pääskyn siipi välkähtää, niin katoo suvi meiltä. Me kevääss' unen poimimme, mut toden syksyn teiltä. Oi syksy, sinun maljastas suo meidän voimaa juoda! Suo meidän työhön uskoa ja aina uutta luoda.
Puu uljain kankahalla se kaatuu maahan. Lahoaa. Syö kissa pääskyn. Kaikki on siihen hetkeen loppuvaa. Se heidän kohtalonsa. On toisin määrä sun ja mun. Jos ihminen nyt kuolee, ei kuole silti loppuhun! Oi ihme luonnon suurin. Vain tomumajan jättää hän. Ja jossain kaukomailla saa loputtoman elämän. Sen uskon. Mikäs auttaa kun Raamattukin sanoo niin. Mut tyytyisinpä silti ma päiviin kotvaa lyhempiin.
Mutta hauskinta on ollut olla näkemässä, kun isä valmistaa jotakin, josta ei ole aavistustakaan, mitä siitä tulee. Salaperäisesti myhähtäen tai veitikkamaisesti silmää iskien hän lähtee sahoineen, höylineen ja kirveineen tupaan, koko lapsilauma pyrähtää jälkeen, asettuen penkille kuin pääskyn pojat räystäälle katsomaan ja odottamaan.
Eikö tuo hohtava ruusu ollut juuri sama, joka kukoisti Katrin ikkunalla ja tuo vaalea vanamo, eikö ollut se hänen vanha ystävänsä kotoisesta metsästä? Tuon surumielisen orvon- kukan, samoin kuin sen rinnalla kukoistavan lemmikin oli hän varmaan myöskin ennen nähnyt. Linnuista tunsi hän leivon, pääskyn, peipposen ynnä monta muuta. Mistä olet, nuorukainen? kysyi häneltä Mielikki.
Riemuako emollasi Tuonelassa tummaisessa? Riemuako siskoillasi Manan mustissa majoissa? Riemua en etsikkänä, Etsin lämmön pisaraista Pientä, kuin on sydämessä Pääskyn, linnun pienemmänkin, Kukan hennoimmankin syissä, Tomuhiukan helmasessa. Valon sädettä mä etsin, Kipunaista himmeätä, Pienoista, kuin perhon silmä. Mut on lämpöä vain hällä. Hän on yksin valo, ilo, Hän, mi sinut, raukka, hylkäs!
Katse kirkas vaan! Se pelkur' on, ken muuttaa muotoaan. Muu kaikki jätä mulle. Kuudes kohtaus. Sama paikka. Linnan edusta. DUNCAN. On kaunis tämä linnan paikka; ilma Suloinen, vieno hentoj' aistejamme Sukoillen kuihkoo. BANQUO. Kesävieraan pääskyn, Tuon templin-asujamen, pesät hauskat Todistaa, että huokuu täällä taivaan Imanne henki.
Ja äänet pääskyn älyytkö, mi puhuu viiripuusta, tai kielet ruohon kasvavan, mi kastehelmin päilyy? Ne virttä samaa suurta soi, mi kaikuu kansan suusta, soi kaipausta kauneuden, mi sydämissä säilyy, mi nostaa povet poikien, ja punat neitten poskien, mi aikaan toiseen, armaampaan viritti kantelen.
Se on sama, yksinkertainen, lapsellinen kansa, joka antaa itsensä vietellä maailman vaarallisimpiin töihin, nimittäin yleensä kuuluisain syötävien pääskyn pesien kulettamiseen. Nämä pesät ovat nimittäin varsinkin Kiinalaisten herkkupaloja ja ovatkin heille kullan arvosta. Javan etelärannikon lukuisissa rotkoissa on miljoonia pieniä, harmaita pääskyjä.
Virkkoi morsiolleen Ville silloin: »Ootko tarinan sa kumman kuullut, että käkösestä syksymmällä tulee haukka, julma, pääskyn surma?» »Olen kuullut, mutta tuot' en usko», väitti Tilta, »onhan mahdotonta, että käestä, mi kevään kaiken kukkuu hellästi ja herttaisesti, tulla voisi ahnas, julma haukka».
Päivän Sana
Muut Etsivät