Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Mutta silloin täytyi Pekan ottaa ankara luonto päällensä, niinkuin hän jälestäpäin kertoi, ja sanoa tuimasti: Sinä et mene nyt minnekään, vaan tulet koreasti alas hyttiisi ja panet paikalla maata! Ja käsipuolesta vei hän Anttia kokkasalonkia kohti. Ovessa koetti Antti vastustaa, mutta Pekka irroitti kädet ja työnsi hänet sisään.
Hetken äänettömyys vallitsi. Siis olemme tehneet tehtävämme täällä? sanoi tohtori. Tietysti! Tuon tutkinnon suoritettua... Pyydän saada sulkeutua teidän suosioonne! sanoi pappi. Hra Jansen saattoi herrat ulos. Ovessa tohtori kääntyi hänen puolehensa: Teidän pitäisi antaa Ellenin tulla toisten lasten seuraan.
Niin, niin, saatanhan minä, minä puhun heti Liisalle ja ensi lauantaina mennään pappilaan, että sitten pyhänä ensi kerran kuulutetaan. Liisa hoi! Emäntä oli niin kiireissään, että kun syöksyi Liisaa hakemaan, olivat sattua melkein yhteen ovessa. Minua nauratti se, ja Liisaa se nauratti myös. Ja siinä se asia päätettiin melkein seisovilta jaloilta. Se suostuu, Liisa, tämä.
Hän hiipi taloon ja aukaisi kammarin oven, nöyränä ja itsensä kieltäväisenä kuin katuvainen syntinen, mutta kun hän seisoi ovessa ja hänen silmänsä kohtasivat Karin silmiä, niin hänen katseensa ilmoitti surua, toivottomuutta, ja Olli kääntyi ja lähti pois sanaakaan sanomatta.
He tunsivat Vimpariksi, kun hän sisään vääntäysi kumartuen matalassa ovessa, vaan sydän löi kaikilla vielä kiivaasti ja pahalle tuntuva tunne kiersi rinnassa. »Vimpariko se on? Minä vähän säpsähdin», sanoi Viion leski ja lisäsi: »meillä kun ei käy miehiä».
Mutta tänä iltana olisit kyllä saanut tulla minunkin huoneeseni, jos olisit tahtonut!" Sten syleili häntä kiivaasti ja meni pimeän vinnin yli omaan huoneesensa, joka oli vastapäätä kartanon toisessa päässä. Ovelle päästyään kääntyi hän vielä kerran ja nyykäytti päätään Alfhildille, joka seisoi juhlallisesti koristetun, pienen neitsytmajansa puoliavoimessa ovessa.
Kumarteli ja niijaili vaan moneen kertaan vielä ovessa mennessäänkin, ja kyynelten tuhraamissa kasvoissa näkyi sydämellinen tyytymys. Jokilahden emäntä näki nyt hyväksi vieläkin Kaisan puolesta sanoa jonkin sanan. Ja ennen kun rovastinna kerkesi istuutuakkaan jälleen, nousi emäntä seisalleen ja entistään asiallisemman näköisenä lähestyi rovastinnaa.
Näin tulivat he Burg-kadulle. "Seis!" huusi Kalle. "Tässä asuu Portugalin kuningas. Sen saattaa lukea tuosta kyltistä, ja se joka seisoo tuossa ovessa, on varmaankin kuningas itse". Siinä oli luettavana sanat "Portugalin kuningas". Kruunua ei hänellä ollut päässä tänään, se oli hänelle varmaankin liian raskas, sillä hän seisoi paljain päin ovessaan katsellen ulos kadulle.
Lapsi makasi pienessä kätkyessään. Kuullessaan liikettä ovessa, kohotti mies päätään. Hän katsoi Roosaa sekamielisesti, osoitti vuodetta ja painoi sitte päänsä taas käsiinsä, ikäänkuin olisi hän jo sanonut kaikki. Roosa astui vuoteen viereen. Entinen kauhu valtasi hänet taas; mutta väkevämpi voima johdatti hänen kättänsä, ja hän veti hitaasti pois valkean liinan. Anna parka!
"Kiitos vaan avustanne, kun autitte ruoka-aterialla vanhaa, vaivasta, kulunutta ukkoa", tuumaili hän. Kädestä pitäen jätteli hän hyvästi joka henkilön, kiitellen ja kostellen jokaista erikseen. Sitten hän sauvansa nojalla alkoi kävellä kalkutella ovea kohden. Ovessa mennessään kuulin hänen sanovan: "Jumala meitä kaikkia armahtakoon!
Päivän Sana
Muut Etsivät