Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
"Ottakaa ruutia ja lyijyä mukaanne niin paljon, kuin voitte kuljettaa, ja raivatkaamme itsellemme tie kansliaan kalpa kädessä!" Minä kuulin sen, kuin unessa, sillä nimitykseni överstiksi ja ylistys kuninkaan omasta suusta tekivät minut kuuroksi. Liikutuksen ja ilon kyyneleet nousivat silmiini. Kuningas huomasi sen ja taputti minua olkapäälle.
Paksu nainen, joka seisoi siinä tekemässä voileipää lapsille, yhtyi nyt puheeseen sanoen arvonsa tuntevalla äänellä: "Ottakaa vaan pois työ, neiti Cécile. Hän ei voi saada sitä valmiiksi. Pahvipalat tulevat lopulta likaisiksi, ja silloin ei niitä ehkä enään oteta takaisin."
Hän huomasi kai esiintymisestäni, etten ollut ennen tämmöisissä hommissa mukana ollut. Ottakaa te, nuori herra, sanoi hän, tehtäväksenne tällä matkalla ottaa selkoa Latvasaaren kuninkaan hovilinnasta. Kysyvän katseeni johdosta hän kertoi seuraavaa: »Latvajoella on ennen aikaan ollut oma kuningas. Ja hänen hovilinnansa pitäisi olla eräällä saarella, jota on sanottu Latvasaareksi.
Ja juuri sillä kohdalla oli hänellä niin paljon puhumista toverilleen, ettei hän ollenkaan joutunut katsomaan Sanniin päin. Te kävelette? Ottakaa minut mukaan. Siiri ei kuullut. Sanni tarttui hänen toiseen käsivarteensa. Siiri kääntyi nyt kummastuneena ja loi häneen pitkän, kysyvän silmäyksen. Mitä katsot noin? Tahdotko sanoa jotain? Siiri ei vastannut.
Hän ei edes ottanut vastaan papereita, joita nuori kreivi tarjosi hänelle, eikä yhtä katsetta kääntänyt hänen puoleensa. "Klairon!" huusi kreivi S:t Audème rukoillen ja täynnä tuskaa. "Klairon, ottakaa paperit ja vakuuttakaa itsenne siitä, että minä olen sanonut totta!" "Mitä se on tarpeellista?" kysyi Klairon, ja katsoi häntä ruhtinaallisella ryhdillä.
BRUTUS. Tuo kylmä haude, Vaikk' auttavan se näyttää, myrkyllist' on Tuliseen tautiin. Kiinni vaan, ja viekää Töyrälle hän! CORIOLANUS. Ei, tässä tahdon kuolla. MENENIUS. Pois miekka tuo! Tribuunit, syrjään käykää! BRUTUS. Kiinn' ottakaa hän! MENENIUS. Marciot' auttakaatte, Patriisit, vanhat, nuoret, auttakaa! KANSALAINEN. Ei, surma hälle, surma hälle! MENENIUS. Kotiinne nyt, ja joutuun!
Kuuntelematta Natyn itsekseen puhumista kumarti nuorukainen, kun hänelle tarjottiin pankinseteliä, ja vastasi: "Anteeksi, herra, vaan minä tarvitsen otuksen." "Mutta voittehan tällä setelillä ostaa monta metsäkaurista, ottakaa se vastaan minä pyydän... Se on sadan dollersin arvoinen," lisäsi hän hiljentäen ääntänsä.
"Ottakaa hänet mukaanne", sanoi ritari. "Minä lahjotan hänen mielelläni teille, jos hän paranee. Minä olen teille velkaa palkinnon siitä, että olette hoitaneet asekantajaani, eikä minulla ole mitään muuta tarjottavaa. Ja mitä itseeni tulee, en koskaan enään puhalla torveen enkä kutsu koiraa".
»Pojat lähtivät karkuun ja hevonen jäi tuohon makaamaan kuin ahma.» »Korjataan se pois! Mäsäksihän se muuten ajetaan. Hoi!... no ottakaa kiinni, mitä te siinä?» Kasari tarttui hevosen päähän ja rupesi ylös ajamaan. Mutta joko se oli vahingoittanut jalkojaan taikka oli se niitä omituisen luontoisia hevosia, jotka, kun kaatuvat, eivät yritäkään nousta ylös.
Eihän tämä siis ole minun puolestani erityisempää jalomielisyyttä, ottakaa vain ne lisäsi hän suostutellen minähän saan tehdä niitten kanssa, mitä haluan, sillä ne ovat omaa ansiotani, eikä teidän tarvitse hankkia takuita niille.
Päivän Sana
Muut Etsivät