Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Kunpa tullahan tupahan, tuop' on tuopilla simoa, kanna kaksikorvaisella; työnnä tuoppi sen kätehen, kellen on mieli mennäksesi! Anna Väinölän ukolle, ku tuo haahella hyvyyttä, aluksella aartehia!" Tuop' on kaunis Pohjan tyttö, tuo osasi noin sanoa: "Oi on maammo, kantajani, oi emo, ylentäjäni! En mene osan hyvyylle enkä miehen mielevyylle, menenp' on otsan hyvyylle, varren kaiken kauneuulle.
Jos oli hän niin kaunis kuin nyt ruma, ja sentään Luojaa vastaan nosti otsan, hänestä varmaan kaikki kurjuus tulee. Ah, kuinka minusta ol' ihme suuri, kun kasvot kolmet näin ma päässä hänen! Punainen yks, se etupuolia puunsi ja toiset kaksi siihen liittyi olan kummankin keskikohdall', yhtyin yhteen päälakeen. Se, jok' oikealla oli
Pöydän päässä on korkeaotsainen, ruskeasilmäinen mies, joka kyllä katsoo häneen, vaikkei oikeastaan katso... Hän jäi heistä pienenä, ei muista heistä muuta kuin tuon pehmeän poven suloisen tunteen ja tuon otsan ja nuo silmät, niin, ja tuon sävelen...
Tuimina riehuivat sodan, surman työssä lapithit. Poika jo Peirithoon, Polypoites urhea, iski otsikkoon Damason, päin vaskea, kiitävän keihään; kestänyt vaskinen ei kypär' iskua, vaan läpi otsan tunkihe välkkyvä kärki, ja velloutui verisiksi aivot kaikki, ja ryntääjän noin sorti hän surmaan. Mutta Pylonin kaasi ja Ormenon kohta hän sitten.
kun huomaa maailman hän muuttuneeksi vähällä aikaa, paimensauvaan tarttuu ja ajaa lampahansa laitumelle. Näin minä säikähdyin myös Mestaria, kun näin ma synkistyvän otsan hältä, ja yhtä pian myös pelko haihtui. Näät sillalle kun tultiin murtuneelle, niin Opas kääntyi minuun katsein lempein, min tunsin vuoren tuiman juurelt' asti.
"Hoida itseäsi. Sano isaurilaisille, ettei ketään saa laskea sisään." Jäätyään yksikseen telttaan prefekti alkoi lukea kirjettä. Hänen kasvonsa synkistyivät. Mahtavan otsan keskimmäinen ryppy tuli yhä syvemmäksi. Huulet sulkeutuivat yhä tiukemmin.
Joka kerta kun tummat, salamoivat silmät avautuivat, näytti kuin aamurusko olisi levinnyt yli otsan ja poskien liljain. Niissä vaihtelivat lakkaamatta lumenvalkoinen viattomuus ja hehkuva intohimo; mutta kumpikaan ei tuntenut olemassaoloaan, eivätkä ne näyttäneet ymmärtävän erilaisuuttaan. Voi, koskaan eivät taivas ja maa ole niin lähellä toisiaan kuin viattoman naisen kasvonilmeissä!
Veret alkoivat nousta yhä enemmän hänen päähänsä, hänen silmänsä paloivat ja otsan pinta kävi sameaksi niinkuin hänen ajatuksensa ja puheensa. Uteliaina me häntä tarkastelimme. Onko teillä vielä tupakkaa? Kiitoksia!
Päivän Sana
Muut Etsivät