Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Olen höyhen tuulosessa, Rae raju-ilmasessa, Vene vieno vaahtopäissä, Lastu aaltojen ajolla. Kuhun kulkenen katala, Kuhun oksahan osannen, Kuhun jäähän jäätynenki, Missä löytänen leponi, Rannan tyynen, rauhallisen? Kuin himmeä on helmi hohtavaisin, Timanttihin verraten. Kuin tumma vaan on tähti tuikkavaisin, Aurinkohon verraten.
Saako siellä? On sieltä ennen saanut. Elli veteli pitkästi, voimakkaasti ja kauniisti. Tehän soudatte kuin vanha merimies... Tottahan nyt toki soutaa osannen, kun välistä vietän päiväkaudet vesillä. Yksinkö? Melkein aina yksin. Ettekö pelkää tuulen vievän? Kerran se oli ollut viedä hänet, kertoi hän. Nousi yht'äkkiä ukkospilvi, kun hän sattui keskelle selkää.
Ei siellä oo sinun näköistä!» Selitellä seppo koitti: »Minkäpä minä osannen, kun olen kerran tänne luotu, syntynyt sysimäelle» »Sin' olet syntynyt luvatta, lurjus, vastoin maan lakia kursi tiehesi, tahikka !» Läksi seppo läylimielin kangasta kävelemähän; pilkaten puut puheli, kukat viittoi vilkusilmin, oravat osoittelivat, linnut lennosta ivasi angervon avuttomuutta, heimotuutta herjan lapsen.
Sano, armas akkaseni: mitenkä mä sinne pääsnen, kuten kulkea osannen?" "Hyvä on sinne päästäksesi, ouonkin osataksesi, korven kolkka käyäksesi, joen ranta juostaksesi. Astut päivän, tuosta toisen, astut kohta kolmannenki, kulet kohti luotehesen. Vaara vastahan tulevi: sie astu alatse vaaran, käy vaaran vasenta puolta!
Onni tääll' on kuin tuulessa rahtu. Kulkeva kotka mun lintuni vei! Mikä olenki utala? Olen höyhen tuulosessa, Rae raju-ilmasessa, Vene vieno vaahtopäissä, Lastu aaltojen ajolla. Kuhun kulkenen katala, Kuhun oksahan osannen, Kuhun jäähän jäätynenki, Missä löytänen leponi, Rannan tyynen, rauhallisen? Puhjetessa kukka puhtahin, Lehti tuorein hiirenkorvallisna.
Käännyin pois niiltä teiltä sen palaneen hongan kohdalla ja kuljen nyt metsäpolkua pitkin kohti kaikkisuuden korpea enkä tiedä enkä tahdo tietää, minne se päättyy niinkuin ei kukaan tiedä, missä on metsäpolun loppu. Mutta sen jo tiedän, että se suurille, rauhaisille saloille saattaa, jos vain sitä osannen oikein kulkea enkä muille poluille poikenne.
No, sehän on helppo juttu, joka lapsi sen osaapi. Sanat kun oikeat osannen, veden, ilman vallitsijat, maan, tulenkin, tänne voin ma heidän henkensä manata. ANEMOTIS. Hyvä, hyperborealainen! Sitäpä soma ois nähdä. Suo, Medon, hänen manata mahti maageilta Egyptin. TIERA. Sie varoja, ettei henget sulta sulkia kynine. MEDON. Tilaa mahdeille Manalan, ajan alkuluottehille! Yhdeksäs kohtaus.
"Pyh! älkääs vaarasta jaaritelko, herra Teviot Cheviot Eviot vai mikäs teidän nimenne lienee? Neuvo vaan nyt minua herrasi kammariin, taikka avaa ainoasti hänen asuntonsa ulko-ovi, niin minä sinne kyllä osannen itsekin.
Päivän Sana
Muut Etsivät