Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Terveenäkö on Maiju neiti? MARTHA. Tervennä on. TEUVO. Ja kaikki voivat hyvin. MARTHA. Hyvin, mikäs siinä! Herra kait asuu maalla nyt? TEUVO. Maallahan minä. Lappalassa täällä likellä. MARTHA. Ooho, vai Lappalassa. Jalanko sieltä tultiin? TEUVO. Jalan, tietysti. MARTHA. Niin pitkän matkan päästä. Mutta on siinä astumista. TEUVO. Peninkulma mitäs tuo on näin nuorelle miehelle.
HELMI. Sano tädille, että minä en pääse, en mitenkään, kun leivät eivät vielä ole uunissakaan. RIIKKA. Saattaahan se Liisakin ne paistaa. LIISA. Ooho? Vai minä ne ottaisin vastuulleni? En ensinkään, liputa vaan tiehesi siitä. RIIKKA. Te ette sitten tule? HELMI. En. LIISA. Ei pääse leipomiselta. Johan sen kuulit. RIIKKA. Mutta saatte te taaskin toria, jahka vieraat ovat menneet.
En nähnyt. Kuulin vaan kun peuhasivat toisessa huoneessa. Peuhasivatko?... Herran ihme kuitenkin! Että hänellä nyt on monta lasta ympärillä... Ja semmoinen nuori, häiveriäs kuin oli . Pidäs tuota vyyhteä, Riitta, niin saan keriä... Vai muisti minua? Kuinka hän sanoi? Jasso, Kauppa-Lopo. Onko hän täällä? Ooho! Niinkö sanoi? Herra jumala! Juuri samoin kuin ennen tyttönä ollessaan. Juuri samoin.
Sitä uutta oppia. Eikö Liisa vielä ole siitä kuullut? LIISA. En eläissäni. Mitä uutta oppia se on? HELMI. Kun puhutaan henkien kanssa ja manataan niitä esille. LIISA. Ooho? Ihanko manataan esille? Olettekos nähnyt? HELMI. Enkä ole nähnyt. Mutta niin ne väittävät. LIISA. Ei tuo tok' liene totta. Ei ikinä. Tai olisikohan tuomiopäivä ehkä tulossa?
Herra Jumala en ole ikinä vielä nähnyt semmoista. Setä, setä häntä minä kosin! KAUPPANEUVOS. Ooho! Vai häntä sinä kosit? Sinä joka olet kihloissa sisaren kanssa? Mene suolle en mä paremmin sano VALTER. Hyvä setä elkää tehkö minua onnettomaksi. Minä en voi sille mitään. Minun täytyy saada Bertha. Ooh, kuinka hän on viehättävä.
Aikooko hän vävypojaksi taloon, vai kuinka se on ymmärrettävä? FANNY. Ei, ei, muuten hän vaan, kun oli tutustunut isään ROUVA PENTTINEN. Elä narraa. Sinun tähtesi tulee, sano vaan suoraan. Meidän kesken puhuen, hän jo on papalta pyytänyt tytärtä. ROUVA LINDEMAN. Ooho? Sitten teillä vietetäänkin kait kihlajaisia tänä iltana? ROUVA PENTTINEN. Ei eihän sitä vielä tänä iltana.
KAUPPANEUVOS. Totta kai! KERTTU. Tietysti, tietysti! TOINI. Minäkin jo tulen uteliaaksi. ROUVA OKSMAN. Voi, minun päiviäni! Mutta vastatkaakin sitten itse seurauksista. KERTTU. Kyllä, kyllä. KAUPPANEUVOS. Ne tulkoot kaikki minun syntisen pääni päälle. ROUVA OKSMAN. No, kuulkaa sitten: Hän oli viftaamassa eilen illalla. KERTTU. Ooho? Vai on hän sitä sorttia. Eno, eno!
Tuskin siitä on enemmän kuin kymmenkunta vuotta, kun hänet vietiin Kuopiosta. Ooho, sentää! Lopo pani kätensä ristiin polven ympäri ja vaipui ajatuksiin. Kymmenkunta vuotta, ei enempää. No, joko minä nyt saan mennä? Ei, ei! Ei vielä. Lopo kaappasi ylös, käsi hapuili taskua taas. Hyvä oli, ettei pantu tätä viinaan. Sukkiako se tahtoi neulottaa, raukka? Lapsilleen, niinkö?
Enkä usko, että kykeneisikään, sanokaa minua valehtelijaksi.» »Ooho? Niinkö sen on hullusti asiat.» »Antaahan olla, ajan kulua. Mutta kyllä minä vaan niin ennustan.» »No, kukahan tuon on narrannut?» Mari ei kerinnyt vastaamaan. Hanna tuli sisään. »Yhäkö sieltä vaan kannetaan», hän sanoi nähdessään Hannan nyytin.
Täkissä heiluttelemalla he arvon saivat hänet vihdoin talttumaan. »Mihinkä teidän on sänky joutunut?» kysyi Tiina Katri, jonka silmät jo monta kertaa olivat menneet sen tyhjälle kohdalle. »Isäntä vei hyyrystä.» »Ooho!» Tiina Katri ei puhunut enempää; mutta hän katui mielessään, että aamulla oli nostanut semmoisen tuohakan leivästään. Hän ei siitä kumminkaan sen köyhemmäksi tullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät