Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Onpa muitakin, jotka voivat saarnata ulkona suuressa, avarassa mailmassa. Mutta täällä, tässä seurakunnassa, ei kukaan näytä voivan olla, mikä hän on. Minä tahtoisin mielelläni tietää, mitä se lienee, josta Ewelyn ja hän molemmat niin paljon pitävät, ja jota edellinen ei tahtonut minulle ilmoittaa! Ennen Hugh'in oli tapa puhua minulle kaikki toivonsa ja tuumansa.
Onko hän muodinmukainen?" "Onpa kylläkin", sanoi lukkari, "punanen kaulahuivi, sininen takki ja keltaset housut, se sopii säntilleen yhteen. Veli Witt, minä en tiedä mitään, joka puuttuisi, jos ei kenties korkea kaulus".
"Onpa todellakin", vastasi Jaakko, pyyhkiessään takkinsa hihalla hikeä otsastaan, "ja ilmakin tuntuu niin lämpimältä." "Eiköhän tuosta ilmat nyt hiljankin ruvenne asettumaan", sanoi Kaisa vielä mennessään.
Sitten kreivi yht'äkkiä sanoi hänelle jäähyväiset näillä sanoilla: »Hm! onpa asia niinkuin olinkin arvannut, toiselta puolelta kumminkin; toivonpa vain, että tyttö on paremmin malttanut mielensä. Hei nyt, herra knaappi, kannustakaa hevostanne ja rientäkää joukkomme etupäähän minä puolestani jään vähän jäljemmäksi puhutellakseni Isabella neitoa.
Onpa niillä hintaa ... onpa vähän hävyttömänlaisesti hintaa ... mutta kun ne on patentit ... eiköhän nuo jonkun ajan perästä huojistune?... Sielläkö ne on tehty nämä housutkin! Siellä. Onkohan tuo oikein lujatekoista tuo vaate?... Mitä kangasta se on? Cheviot'ta. Vai niin, vai seviota ... maksaakohan tuota kyynärä paljon? Koko puku maksoi sata viisikymmentä frangia.
Onpa tuo mainio vaja Jumalan palvelusta varten! sanoi kartanonhaltija. Onhan ihmisen niin vilu siellä että hampaat kalisevat suussa! Henrik ei sanonut mitään. Näetkö Ellen'iä? kysyi kartanonhaltija. Sieluni autuuden kautta! En ole koskaan nähnyt semmoista näköä! Hän muistutti...! Hän mutisi jotakin itsekseen ja jatkoi vaivaloista käyntiänsä edestakaisin lattialla.
Leena ja pojat! Voi kuinka Junno on Maija vainajan ja Maissini näköinen. Tule tänne, lapsi», sanoi puutarhuri Kylvö, »että saan sinua katsella. Onpa sinulla Maissini keltakiharaiset hiuksetkin, vaan poskesi ovat vähän kalpeammat.
Sitä vastaan on yhtä surkeaa kuin naurattavaa kuulla Wäinämöisen voivotuksia Pohjolan rannalla: »Onpa syytä itkeäni, Vaivoja valittoani; Kauan oon meriä uinut, Lapioinut lainehia. Tuota itken tuon ikäni, Kun ma uin omilta mailta Näille ouoille oville; Kaikki täällä puut purevi, Kaikki havut hakkoavi, Joka koivu koikkoavi, Joka leppä leikkoavi; Yks on tuuli tuttuani, Päivä ennen nähtyäni».
Kas, onpa meillä jo myöhäinen ilta, mutta apua ei kuulu meille ihmismaailmasta, ja tässähän vaan aina pasteerailee, pasteerailee ympärillämme kolmekymmentä ja kolme puhisevaa perkelettä. Mutta puskeileepa tuossa peeveliä kaksi.
Jos siitä on sydämen ahdistusta, onpa pulaa päälläkin, johon lopulta kaikki koituu. Kuitenkin oli Aatamin kohtalo semmoinen. Vailla oli hän yön unta, päivän rauhaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät