Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Onpa aika tussari. Ei ihme, että kaatui mies ja kaksi musteria. TURKKA. Kustaa, antoiko äitisi rahoja rättärille? P
Olkaat pelkäämättä, enpä toki pure, en edes morahtele teille, vaihka itseni vertasinki vanhaan suteen. Onpa täällä vielä niin paljon ihmisyyttä jäljellä, että tyhjennän kernaasti kanssanne pienen klasin; vahvisteeksi, vahvisteeksi, jota ehkä tarvitsemme molemmat; sillä molemmat olemme nähneet tänäpän hirvittäviä asioja. Tehkäät niin hyvin. ANGELO. Jättäisimmekö hänen? VARRO. Rutto häneen!
"On", vastasi Hanno, "mutta onpa toinen kuuliaisuus, joka on vielä pyhempi velvollisuus kuin pojan isäänsä kohtaan!" "Mikä?" kysyi Fredrik vielä enemmän kummastuneena. "Esimerkiksi lupauksen täyttämisen velvollisuus " lausui Hanno.
Eikä se niin vaarallista, jos vähän säikähtääkin, onpa täällä tohtori saapusalla. TOHTORI. Kyllä minä vastaan säikähdyksen puolesta. VALLESMANNI. Hyvä tuuma vallan. Rovasti jos sitten vielä pitää pienen puheen toivottaa onnea meidän kaikkien puolesta ja niin poispäin. ROVASTI. Mielelläni. KAUPPIAS. Kuulkaas vielä kun sanon.
"Onpa se mielestäni hyvinkin laajalle levinnyt meidän maassamme, jonka kansantaloudessa sillä on tavattoman suuri merkitys", lausui Eljas. "Kun ajattelemme, että Suomi-yhtiöllä on tätä nykyä noin 29,000 henkilöä vakuutuksessa hieman yli 93 miljoonan markan pääomasta, niin eipä tuota ole vähäpätöisenä tuloksena pidettävä 11 vuoden toiminnasta.
Minun tahtoani te tietämättännekin kaikessa seuraatte, minä eksytän teitä himojen harhateille ja herätän teissä epäluuloa, kateutta, vihaa, lempeä aina sen mukaan kuin asianhaarat vaativat. Onpa kuitenkin hauskaa olla näin koko paikkakunnan mahtavana hallitsijana, jolta pelvolla ja vavistuksella rukoillaan onnea, terveyttä, elämää!
Sepä olikin oikein hyvä poika. Mutta missä sinä nyt olet, kun noin hienoissa kävelet? Olen rehtori Mellilän kasvattipoika. Tosiaankin! Onpa sinua onni potkaissut. Niin kai on, vastasi Joju huoaten. Tästä portista minun täytyy mennä. Hyvästi, Veitikka. Joju jäi kadulle. Hän oli nyt aivan lähellä Albertinkatua, missä hänen vanhempansa asuivat, ja oi, kuinka hän halasi mennä tuohon huonoon kotiinsa.
Vanhin mies tarttui Leifiin kiinni ja sanoi: "Hullusti tämä kävi; mutta", lisäsi hän ylöspäin katsoen, "onpa kuitenkin hyvä, että on jotakin niin korkealla, ett'eivät kaikki pääse siihen käsiksi." Kaukana tasangolla kotiseudussani asui aviopari, jolla oli kuusi poikaa. He tekivät uskollisesti työtä hyvin suurella, vaan rappeutuneella tilalla, kunnes kirves tapaturmassa lopetti isännän elämän.
Seisonko tässä? Mikä on säädyllistä ja sopivaa? Kuinka tekisi hra Nurkkelin, jos hän eläisi ja seisoisi tässä? Voi näitä herrojen päiviä! Onpa kuin tuomion päivä tämä kunnian päivä. Ruttuun likisti hän kädessänsä paperivihon. Hän vilkaisi vielä kerran ympärilleen. Hän avasi kyökkinsä oven ja siitä hän katosi. Juuri silloin astuivat sisälle kappelin rouvat, neitseet ja herrat.
Mutta sallikaa minun katsella teitä tarkemmin, kunnon Sakari Jansen! Luokaa silmänne ylös, ystäväiseni, ja näyttäkää ujostelematta rehelliset kasvonne! Onpa se, kautta Jupiterin, kummallista, jopa sopimatontakin luonnon ja sattuman pilaa...
Päivän Sana
Muut Etsivät