Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hänen lienee hyvin hankala eroittaa virka ja persona toisistaan. Onpa meidänkin hankala. Mutta semmoinen ihmishenki, joka ei vielä ole kypsynyt vastaan-ottamaan näitä uskonnollisia kunnian-osoituksia, masentunee kokonaan.
"Ei taia vähä Elina Panna työhön palkollista, Ruokkia perehiäsi, Kaita tarhakarjojasi." "Eikä tarvitse Elinan; Onpa siellä Kirstipiika. Minä annan Kirstipiian Panna työhön palkollisen, Ruokkia talon perettä, Kaita kanssa tarhakarjan." "Kyll' on sulla Kirstipiika, Laukon entinen emäntä, Se mun polttaisi tulessa, Kovin päivin kuolettaisi."
Vaimo nääntyy, hänen elämänsä on sortunut ja kuluu turhissa kokeissa viettää komeata elämää vähälukuisten palvelijain avustamina. "Onpa semmoisiakin perheitä, jotka pitävät joka vuosi komeita pitoja Newportin hienoimmassa ravintolassa, mutta eivät raatsi lämmitellä huoneitaan keskitalvella, eivätkä suo palvelijoilleen riittävää ravintoa, joten he alituiseen muuttelevat.
MARTHA. Onpa teillä pappanne ja mammanne. MAIJU. Pappa ei välitä lapsistaan mitään. Hänelle on yks' sama, jos meitä on tai ei. MARTHA. Eikö välitä? Herranen aika, kaikkia teidän päähänne pistääkin. Vai ei välitä! MAIJU. Jospa minä kertoisin teille yhden asian, Martha. Mutta lupaatteko olla vaiti? MARTHA. Lupaan, tietysti. MAIJU. Kunniasanalla! MARTHA. No niin, kunniasanalla!
Vaarin-ottonne voivat olla oikeat, tohtori, vastasin minä intollisella äänellä; mutta kukapa olisi koskaan ukkoseen yhtynyt tällä vuoden-ajalla ja tällä leveys-matkalla? On siihen esimerkkiä, onpa moniakin. Lauhat talvet ovat usein ukon ilmoista merkilliset.
"Onpa toinenkin", keskeytti häntä Aevius. "Minä sanon, yksi ainoastaan minulla oli. Silmieni valo, vanhuuteni turva. Houkuteltuna vieraasen uskoon vietiin tämä tyttö kumppaleineen vangiksi salaisesta yö-atriasta.
Sattuisi juuri pahaan aikaan.» Alma meni avaamaan ja palasi hetken päästä takaisin Nymarkin seurassa. John rypisti hiukkasen otsaansa. »Sinulla taitaa olla kiirettä, John», sanoi Nymark. »Onpa vähäisen, jos totta puhun. Mutta istuhan yhtäkaikki.» »Enhän minä kauvan viivytäkään. Tulin vaan pientä asiaa.» Alma pisteli uutterasti neulaansa, eikä katsonut vilahdukseltakaan ylös. »Mitä se oli?»
Niin, hän on hienoa poikaa, oikea hulivili! mokomin kalastelia mitä laiva milloinkaan kannellaan kantaa! niinpä, sanalla sanoen; mutta onpa hän saanut naisväenkin suosion, melkein nuoren tyttö-hempukan ... no niin, tyttö oli muutenkin kaikkia ihmisiä miellyttävä; sillä hän oli kaunis ja sorea, lumoava, tenhoavan ihana, aivan yli kohtuuden, sanoivat ihmiset; ja jotakin siinä olikin; mutta niin vietävän mahtava, niin suhdattoman isonen, ei myöntävää vastausta, ei hyvää sanaa häneltä saanut kuulla eikä hymyilyä simasuullensa ilmautunut! ei, kyllä se oli saakelin juromainen naisihmiseksi.
Paitsi sitä en minä luovu siitä toivosta, että herramme jälleen tulee täysimieliseksi ja palkitsee meille nykyiset vaivaloiset päivämme. Onpa hän ennen ollut paras mies koko maailmassa. "No," sanoi Heikki, "mitäpä tuolla pitkällä puheellasi oikeastaan tarkoitat?" "Sen saat kohta kuulla. Huomenna meillä on päivä-vahti herran luona.
Herra Duncan oli silloin ollut poissa kotoa Argylen markiisin kanssa sotaretkellä Mull'in saaren Maclean'eja vastaan. »Onpa maar», virkkoi soturi, »teidän herrasväellänne syytä paastota ja katua.
Päivän Sana
Muut Etsivät