Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Et nöyrry siis rukoukseen? PAIMEN. Te ette saa. MARTTI. Koetetaanpas. PAIMEN. Kuulkaat ukkosen hirmuista jyrinätä. Polttihan sen kauhea vasama menneellä viikolla heinäladon Lautamajan niitulla. Oletteko sitä kuullut? MARTTI. Minä annan tuhannen peeveliä ukkoselle. Hän tehköön työtänsä. Selkääs saat. Katsos. Jassoo! Entäs tämä. Kuolenpa! Poika!
JUHANI. Minä annan peeveliä käskyillesi, vaan että olemme saunattomia miehiä, ja tämä on kiusattava asia; huoneenrakennus ei lisää leipää. AAPO. Kiusattava asia; mutta sauna oli kuitenkin vanha, nurkat reikiä täynnä; ja itsehän päätit eilen piankin rakentaa uuden. JUHANI. Tosin oli se vanha ja sen hirret haudotut aina ytimeen asti, mutta olishan tuo vielä ritkunut tuossa vuoden tai kaksi.
Kas, onpa meillä jo myöhäinen ilta, mutta apua ei kuulu meille ihmismaailmasta, ja tässähän vaan aina pasteerailee, pasteerailee ympärillämme kolmekymmentä ja kolme puhisevaa perkelettä. Mutta puskeileepa tuossa peeveliä kaksi.
ANTRES. Enpä olis luullut sinua näin kovaksi mieheksi! ESKO. Kova ja kiivas luonnosta. ANTRES. Enkä näin kiukkuiseksi ja juonikkaaksi. ESKO. Tuhannen peeveliä! koko mailma on kuin noiduttu mua kohtaan. Minun Karri petti, oma morsiameni minun petti, kutsuen minua hävyttömäksi mieheksi, ja kujalle minun ajoivat kuin kylän koiran. Niin kanssani tehneet ovat, ja Mikko Vilkastushan koko saatana oli.
Hän teki itsensä vihatuksi joka paikassa, yksin noiden suuri- ja paksupäisten Flamilaistenkin maassa, joka oli hänen tukevin turvansa. "Meillä Portugalilaisilla," hän heille sanoi, viitaten äitinsä syntyperään, "meillä on tapana antaa tuhannen peeveliä kaikille, jotka eivät tottele meidän tahtoamme!" Dinant, Lüttich, sen pian saattoivat todistaa.
Sentähden kaksi meistä aina, yksi kummallakin vierellä, vartioitkoon uneksuvaa veljeänsä. JUHANI. Järkevä neuvo; ja käyttäkäämme sitä tarkasti; tässä on kortteerimme ainakin tämä yö. Sen näemme jo kaikki härkien hankkeista. Tuossahan jo kolme peeveliä makaa röhöttää kirotuilla mahoillansa, puhkaten ja märehtien, perkeleet!
TIMOTEUS. Maura, mun frouvani! MAURA. Jaha, mun sankarini vieraasta maasta, mikä on toivonne? TIMOTEUS. Että nukkuis toverini tuolla. MAURA. Miksi toivotte niin? TIMOTEUS. Hm! No, miksi tempoellen sykähtelet taas, mun kurja leskisydämmeni? Aina levoton, aina juonikas ja kapinallinen! Mutta vaiti nyt, mää luulen, että toivon saari siintää. TIMOTEUS. Tuhannen peeveliä, ettei hän nuku!
Mutta tuntematon kaikilta oli sillon heidän isänsä kohtalo, Sicilian vankeusluolissa oljenteli onneton veljeni, ja minullepa lankesi velvollisuus, olla pienoisten esimies, mutta, tuhannen peeveliä tämän klanipääni päälle! kuinka täytin tehtäväni? Mun Rachelini, torele minua elossa ja kuolemassa! RACHEL. En koskaan, hyvä setäni, vaan ainapa kiitän teitä. VARRO. Kiität! Mistä syystä?
Mutta nyt siitä tulkoon luku laulun perästä, elämä toisenmoinen, muutoin lankee pian päällemme taivaan hirmuinen viha kuin raskas Tunturinvuori, ja painaa meidät helvettiin alas. Jaa, jaa, poikia on varoitettu ennustuksilla ja ihmeillä, ja vartokaamme pahinta peeveliä, ellemme ajoissa ota merkeistä vaaria. LAURI. Pahinta kyllä meidän vartoa tulee; sillä onpa minullakin jotain kerrottavaa.
Ne olivat taas pilanneet hänen hyvän tuulensa, karkoittaneet tyytyväisen hymyn hänen karkeatekoisilta kasvoiltaan ja panneet epäjärjestykseen hänen mielensä. Hittojako ne oikeastaan hänestä tahtoivat, sekin nyt peeveliä lie, kun ei pitäne saada olla omillaan, kun ei kenenkään nokalle hypi.
Päivän Sana
Muut Etsivät