Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Erästä viulun sisällä löytyvää epäselvää merkkiä, tahtoi hän erittäin mielellään tulkita näin: "onpa hyvin mahdollista että se on Cremonefari;" tästä asiasta oli hän hyvin arka ja tuo laaja ala, minkä se salli arvaamiselle, oli nähtävästi hänen mielestään viulun parhaimpia omiunisuuksia.
VALTER. Elkää, setä, elkää vielä. Eihän sillä ole kiirettä. HEIKKI. Onpa tietystikin. Koputtakaa, koputtakaa, herra kauppaneuvos. Valter palaa uteliaisuudesta nähdä suloista morsiantaan. KAUPPANEUVOS. Tulkaa tänne ulos, hyvät naiset! Tullaan, tullaan. Heti paikalla. Kerttu typerä, kankea ja kömpelö. Kävelee sisäänpäin jaloillaan ja naksuttelee sormiaan.
– Ajattelen, että jos asettaisin kuularuiskun tänne haaksirikkoutuneitten juurelle, niin voisi kai tuon rannan pitää kurissa. Elma vavahtaa. – Onko teidän vilu, – sanoo slaavi hyväilevällä äänellä. – Ei, – vastaa Elma, vaikka hän hermojännityksestä ihan vapisee. – Onpa, – sanoo nuori mies, ja sulkee hänet syliinsä.
Ja tämä on varmaankin juuri se, josta Mustalais Daara puhui. Mikä ihmeellinen kohtalo, jos täältä löytäisimme kadonneen prinssimme! Ja vanha kuningas parka, mikä ilo hänelle vanhoilla päivillä! Minä odotan hetkisen, kohta hän kyllä ehtiikin tänne. Kuulehan ... tuolta tulee joku myllystä. *Matti*. Onpa se raskas kantaa kuin turkkilainen. *Maija*. Minun taakkani on kevyt.
Onpa jotain vanhan testamentillistä ja profeetallisesti innostunutta tunturilappalaisten kielessä, ja heidän uskonsa raikkaus muistuttaa hebrealaisesta.
Sellaista se aina!... kun akkaväen kanssa puheisiin joutuu!... niin jäävät työtkin rempalleen. Jo Tapani taas livahti tiehensä! Ei ymmärrä pientä pilaa!... sellainen yksivakaa jöröjukka. Onpa välistä hauska häntä hiukan kiusotella. Kyllä minä sanon niin kuin Tapanikin: Naimisiin teidän, emäntä, tästä täytyy mennä jo pian! ennen kuin Johanna tuosta paisuu liian suureksi.
Ahaa, tosiaan! sanoi d'Artagnan; onpa se varsin antelias kirjankustantaja, Aramis veikkoseni, muuta en voi sanoa. Kuinka, herra! huudahti Bazin, maksetaanko yhdestä runoelmasta noin runsaasti? se on käsittämätöntä! Oh, herra, te osaatte mitä tahdotte, teistä tulee Voiture'n ja Benserade'n vertainen. Sepä vasta on jotakin. Runoilija on melkein yhtä kuin apotti.
Nuori tyttö katseli enoa, silmin, jotka näyttivät, että enon viimeiset sanat vaatisivat kostoa. Väinön naurukin yhä enemmän suututti häntä, sillä hän kääntyi häneen päin sanoen: "Onpa ilkeätä, kun nyt naurat. Hyvästi, eno, minä menen kotiin ilmoittamaan Antille kutsumustasi." "No, etkö tule tyttöjen luo?" kysyi Luoto. "Tottakai, jos en muuten, niin lohduttamaan heitä.
Se pitää sinun maksaa ... tuo rahat tänne. Isä maksaa, sanoi poika päätään kallistellen. Ei se kelpaa muilta kuin sinulta. Jos ei ole rahaa, niin kello täytyy heittää Viijan taakse pantiksi. Kelloani en anna. Jääköön hevonen tänne, onpa meillä parempiakin hevosia. Et nyt ymmärrä tehdä voittokauppaa. Saisit samalla hinnalla kihlatuksi itsellesi morsiamen.
Siinä on koko maailma vaivoineen tuossa ahjossa kärsimysten, ja onpa kuin Jumala taivoineen yli mustien viettelysten niissä oisi jo voittonsa voittanut ja kuin tuolle jo päiv' olis koittanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät