Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Se aika mikä nyt alkoi oli Amandan onnellisin elämässä. Hän sai haaveksia; hän sai aatteissansa kulkea ruusuisia yrttitarhoja. Ei häirinnyt häntä kukaan, ei tiennyt kukaan kenen kanssa hän seurasteli; ei aavistanut kukaan hänen ihanaa salaisuuttansa, sillä hänelle oli kyllin siinä, että hän sai nähdä Heikin. Hän ei tahtonut, ei tarvinnut puhua hänen kanssansa.
"Kuuluttaa!" sanoi herasyöningi vähän hämmästyneenä, vaan lisäsi kohta: "Siihen en vielä ole valmis. Tyttäreni myötäjäiset vaativat vähintäkin puolen vuoden. Sitä iloista kihlaus-aikaa ei ole lyhennettävä, se on kuitenkin onnellisin. Vihkimisen kanssa tulevat murheet. Määrätkäämme molemmin-puolin kuusi kuukautta tästä lähin."
SIIRI. Aivan niin. Minä olin niin onneton, kun mamma kuoli, mutta kun minun piti itkeä, niin minä nauroin, ja päinvastoin. En ollut lainkaan selvillä itsestäni. Jumalani, niin onnellinen kuin minä olin! Muutamia viikkoja myöhemmin vietimme Tuure ja minä kaikessa hiljaisuudessa häät, ja nyt olen minä onnellisin, kadehtittavin olento, mitä on auringon alla. Niin, minä tarkoitan
Mutta eikö se ole väärin ... eikö se ole surkeata? innostui yht'äkkiä Elli. Kuinka väärin se on, se näkyy siitäkin, että sellainen aina kostaa itsensä. Miten niin? Siten, että tuollaisille perustuksille rakennetut avioliitot aina lopulta kuitenkin sortuvat tavalla tai toisella. Onnellisin ratkaisu on minusta se, mikä kuitenkin hyvin harvoin tapahtuu, että ne, jotka eivät sovi yhteen, ne eroavat.
"Astukaa sisälle no, älkää kursailko! Kuule muoriseni! Tiedätkö, tämä herra tulee yliopistosta ja tuo terveisiä Malmilta; sepä oli oivallista no, ja Malm voi hyvin?" "Niinpä todellakin, hän on onnellisin ihminen, minkä tunnen." Tähän nauroi Heikkilä, nyökytti päätään vaimollensa ja sanoi: "kyllä kuulee, ett'ei herra tunne meitä."
Jos tämä olisi tapahtunut muutamia päiviä ennen, olisin onnellisin ihminen maailmassa, mutta nyt se on myöhäistä. Minä olen sinusta jo niin kauaksi vieraantunut, ett'en enää voi, en saata sinua, Roposen tytärtä, vaimokseni ottaa. En ansaitse sua enää. Anni. Andrei! Hän ei kuule minua. *Laulu 13.* Viimeinenkin toivoni Sammui multa nyt! Kun mun jätti sulhoni, Kaikk' on päättynyt.
»Niin, tytöt toivovat aina kaikkea, mikä silmiin pistää», mutisi Niilo, »mutta äiti sanoo, että se on onnellisin, joka tyytyy siihen, mitä hänellä on. Tule nyt kotiin, että saamme sitte mennä kukkasia myymään.» Hilja meni veljensä kanssa, mutta kun he kotiin tulivat, sanoi leski, että hän tarvitsi Niiloa halkaisemaan vähän puita uuniin, jonka vuoksi Hiljan oli yksin lähteminen.
Minä olen sanonut, että vain nerot voivat neroja ymmärtää. Se ilta oli onnellisin johtaja Carusellin koko elämässä. Nythän se oli, nythän se oli niinkuin sen ollakin piti taas! Noinhan se oli ennenkin ollut, noinhan hän oli ennenkin maailman mahtavien kanssa keskustellut, noin oli suosion ukkonen jylissyt hänen ympärillään ja noin oli suuri yleisö hänet ennenkin ymmärtänyt.
Kertoessa hänen ohimonsa punertuivat, melkeen lapsellisen viaton ilme kirkasti hänen silmänsä, jotka yhtaikaa sekä hymyilivät että itkivät. Minä olen onnellisin ihminen maailmassa, sanoi hän. Minulla ei ole mitään huolia, ei mitään vaivoja, minulla on vaan rauhaa. Minä olin aikoinani koulunopettaja.
Joku huiskutti hänelle valkeaa liinaa, mutta hän ei enää voinut erottaa, oliko se Kaarina vai Naimi. Keveästi notkahtelivat hänen askeleensa puitten välitse painuvaa polkua, ja hän ajatteli, että tämä hetki oli ehkä hänen tähänastisen elämänsä onnellisin. Onko hänkin jotain? Voisiko hänkin jotain toimittaa? Ja hänen käyntinsä säesti jo uutta laulua isänmaan onnesta ja hänen omastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät