Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Olkoon menneeksi yksi pinnistys vielä, yksi tai kaksi. Tersii vaan! JUHANI. Tässä, poika! TUOMAS. Koreasti, Juho! AAPO. Koreasti! Noinhan tappelee kaksi nälkäistä haukkaa. SIMEONI. Tappelua, sulaa tappelua! AAPO. Järkevästi, Juhani! SIMEONI. Voi teitä hirmuja, voi teitä hirmuja! EERO.
Törkeitä syntejä tulee meidän karttaa, kaikella muotoa, sanon minä, ja rukoilla silmäin voidetta, mutta niitä pienempiä, nimittäin pienempiä Jumalata kohtaan, ei aina laskea omantunnon ongennokkaan, vaan seistä siinä keskivälissä, keskivälissä. SIMEONI. Suuri Jumala! noinhan saatana ihmistä korvaan kuiskuttelee. TIMO. Juuri niinkuin Ollin muori viinahimossa pistää tuiskujuttuja Mäkelän emännälle.
Sen kun vain tutkintorahoja tarvitsisin. Ja milloin sinulla olisi se tutkinto? Aamulla, yhdentoista aikaan. Eikä rahoja ole? Ei penniäkään. Eikä tiedossa mistään? Mistäpä ne ... jos ei sulla sattune... Sattuihan sillä, ja oli myös halukas auttamaan, mutta ei mukaan sattunut. Käski Eemelin aamulla käydä hakemassa, niin saisi. Soo noinhan se selviää, niinhän se menee kuin rasvatuilla rattailla.
Sittemmin olen arvellut, että noinhan niitä kansanlauluja kai yleensä syntyykin.
Mutta koska hän oli ehtinyt noin puoleen permantoon, pisti hän jälleen luudan piika-raiskan kouraan ja lausui: »noinhan kiltin tytön lakaiseman pitää». Silloinpa emäntä, joka tulipesän ääreltä katseli kuinka Aapo, luuta kourassa, hyöri piian kanssa, nauroi vilpitöntä, sulavata nauruansa, nauroi tiristäen silmiänsä, kämmenet vasten polvia, kumarruksissa.
"Uh, herkeä, noinhan sinä tulet tuskallisen juhlalliseksi. Suomenna kaikin mokomin uroittesi ja urotartesi kieli nykyiseen puhe- ja ajatus-tapaamme, muuten minä pian luulen olevani puettuna pönkkä-hameesen ja 'robrougiin'!"
Yksi metsästäjistä tarttui sitä takajalkoihin ja olkansa yli heilauttaen paiskasi pään kantoon, nakaten sen sitten hervotonna luotaan. Vanhaa Repolaista puistatti sitä nähdessä ... noinhan olisi voinut hänenkin käydä. Koirat härisivät yhä pesän aukossa, ja vähän päästä vedettiin sieltä ulos yksi penikoista ja lyhyt rääkäisy ilmaisi isälle hänen henkensä lähdön.
Juuri noinhan minä tein itse aikoinani eipä mies niitä parhaimpia tuumiaan muille selittele, ei! Ja kuitenkin hänestä tuntui niin omituiselta niinkuin näkymättömät kädet olisivat tavotelleet hänen elämänsä ohjaksia, ne omiin käsiinsä riistääkseen. Mutta asia oli päätetty, talo ostettu. Ja nyt minä olen hovin isäntä! Häntä hiukan hymyilytti.
Noinhan puhui itsemurha-kandidaatti. Hän päätti tehdä mitä tahansa pelastaakseen Antin. Painavatko raha-asiat sinua? kysyi hän varovasti. Nekin, myönsi Antti harvakseen. Huomennakin lankeaa eräs vekseli. Kuinka suuri? Suuri, tuhat markkaa, eivätkä pankit suostu enää mihinkään uudistuksiin minun nimelläni. Mitä aiot tehdä sitten? kysyi rouva Sorvi levottomana. En mitään. Antaa langeta!
Tuossa hypähtää laine ylöspäin kallioa kohden, tässä töytää toinen myllyn perustusta järkyttämään. Turhaa kaikki, kallio ei horju, eikä vankka perusta järkähdäkään. Noinhan on ollut minunkin elämäni juoksu, ajatteli Jeriko. Minäkin olen pyrkinyt ylöspäin, olen kohottanut toiveeni Loviisaan, olen kokenut pyrkiä muiden ihmisten seuraan, mutta turhaa on ollut kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät