Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


Kun Tuorila sitten myytiin, niin osti Olli sen itse seitsemästä-tuhannesta ja kahdesta-sadasta markasta. Siinä oli sen huoneen loppu, ja Olli yhdisti Tuorilan, kuten Tuorila-vainaja oli ennustanut silloin, kun hän möi kolmannen osan Tuorilaa Ollille. "Oletkos, ukko-kulta, kirjoittanut jo kirkonkassan tilit?" kysyi Liisa, tullen samassa askareiltaan.

Vaan minä hiukan mietittyäni kysäsin: Kumpaa minun teistä pitää uskoman? Usko minua! Usko minua, poika! sanoi Olli.

"Jospa katsomme, mitä rakastettu opettajamme sanoo", puhui Kero-Pieti hetken päästä. Ja vaikka hän puhui hyvin matalalla äänellä, kuulivat sen nekin, jotka seisoivat porstuassa. Olli avasi Laestadiuksen postillan, ryki ja alkoi lukea: "Ja merkit pitää oleman auringossa ja kuussa ja tähdissä.

Ja niin kääntyi Olli takaisin taas ja lauleskeli mennessään: "Hoi on, hoi on huolettaa, Ja harmiksi alkaa pistää; Ei nyt enään akkaa löydä Kelvollista mistään!" Mutta ei Olli vieläkään väsynyt etsimiseen. Seuraava jota hän nyt kosi, oli Leskelän Leena. Leena oli hyvin taipuvainen kauppoihin; mutta osoitti niin suurta saamattomuutta ja typeryyttä, ett'ei hänkään Ollia miellyttänyt.

OLLI. Kyllä sen pian hornaksi muutan. ROINILA. Mikä, herran nimessä, tästä lopuksi tulee? MAUNO. No, mikäs muu kuin onnellinen avioliitto, jos siihen suostutte, isäntä. Uskokaa minua, ei mikään rikos tahraa nimeäni eikä rasita omaatuntoani, vaan puhdas on käsi, jolla Annan nyt syliini suljen. ANNA. Mitä sanot, Mauno? Etkö olisikaan Eeroa MAUNO. Eeron suhteen olen viaton, luota siihen tyttöseni.

Eikös evankeliumi 'vakuuta Jumalan armosta ja syntein anteeksi saamisesta? Minä turvaan evankeliumiin". "Mene paikalles, hunsvotti!" vastasi pastori, ja Olli pääsi vielä. "Mutta muista toisen kerran!" sai hän varoitukseksi mennessään. Mutta kauankos Olli sitä muisti? Seuraavana päivänä näki hän Sorvin huonotaitoisen ja typerän Miinan tulevan kirkolle iso leili kädessä.

Seuraavana vuonna sai hän pienen pojan; hän oli myös englantilaiseksi tehtävä eikä saanut isoisänsä nimeä. Vanha rouva oli sylikummina ja hän sanoi kyllä: 'hän on herttainen ja hyvä rouva, tuo minun poikani vaimo; Olli ei saa olla hänelle nurjamielinen, mutta siinä kohdassa minun täytyi olla rouvalle tottelematon.

Ja niin ajatellen kumpikin omia ajatuksiaan kuljettiin yhä edelleen, kunnes äiti viimein poikkesi erääseen taloon, ja sanoi pojalleen, että he jäävät nyt yöksi taloon. "Suokoon Jumala sinulle hyvän onnen, mammaseni!" ajatteli Olli. "Mutta pidä sinä, Olli, varas!"

Olli oli ääneti, ja ihmetteli, että hänen työtään voitiin verrata mestari Luuvermannin työhön. "Niin", ehätti äiti taas sanomaan, "Ollilla on 'snajua'; se poika tekee suutarin-työn puhtaan, ja nikkarin-työn vieläkin paremmin". "Niin se näyttää", vastasi lautamies. "Eikä sitä ole, kuin jokunen vuosi, kun minä näjin hänet poika-kloppina juoksentelevan.

"Nyt ei konna pääse, jää sinä tähän hevosten kanssa, minä hiivin nuotion tekiää katsomaan, sillä muu kun nuotiontekiä se ei ole ja luultavasti Jussi, jos kuulet ampumisen, niin riennä paikalle, mutta sido hevoset kiinni, etteivät ne pääse karkuun". Olli hiipi nyt hiljaa ääntä kohti ja kohta näki hän miehen valkian valossa askaroivan nuotion teossa.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät