Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Mutta siitä huolimatta oli Kari hänen ainoa, maallinen lohdutuksensa, ja sitä hän oli ollut yli neljäkymmentä vuotta. Olli oli kyllä vuorotellen viskannut sen luotansa ja taas tarttunut siihen; mutta joka kerta kuin hän sen uudelleen omisti, pelkäsi hän kauheasti sitä kadottavansa.
Leenan puolta pitäväiset rupesivat puhumaan, että tarvitsisi istuttaa Olli itse Leenan viereen samaan rapakkoon, johon hän oli Leenan viskannut; ja kuka tietää, mitä siitä olisi tullut, ell'ei apu tullut ajallansa. Oltiin jo niin kiihtyneet kiistassa, ett'ei huomattukaan lautamiehen ja parin muun naapurin tuloa paikalle.
Olli oli nyt vihdoinkin viihtynyt jotenkin, vaikka hän yleisesti oli levoton, peljäten uutta vihollisen ryntäystä, sen enemmän kun hän oli varma siitä, että Jussi oli joutunut vihollisten joukkoon, kehoittamaan vihollista kostoretkelle. Tästä pelvostansa puhui hän useasti Riston kanssa.
Murhan todistajaksi ilmoitti hän vanhan Olli torpparinsa, jonka hän tiesi uskollisesti pitäneen sen valan, jonka Olli oli tehnyt luvatessaan olla kellekään puhumatta siitä rikoksesta, minkä hän oli nähnyt. Kun nimismies kysyi Laurilta miksi hän oli murhannut emännän, vastasi Lauri vain: "Hyvä oli hän aina."
"Mutta jos sanon isällesi", kuiskasi Olli Riston korvaan. "Pidä suus kiini". Olli: "Teetkö mulle virsut keväällä?" Risto: "Teen, pidä suus kiini!" Lassi hyppeli ihastuksissansa ja laittoi suuret "kestit" Riston ensimmäisen onnellisen pyydön muistoksi; lautamies Viisanen, susivouti Melkoinen, unilukkari Nukanteri sekä sen renki Taavetti ja Olli kutsuttiin kestiin.
MAUNO. Onko testamentti löydetty? OLLI. Valhetta, petosta! Tänne tuo paperi! Ei, kyllä se minun huostassani nyt pysyy. OLLI. Tuhat tulimmaista! Mitä on teillä sen asian kanssa tekemistä? ROINILA. Ellin isäntänä tulee minun hänen etuansa valvoa. Kuinka sait tämän käsiisi, Eero? EERO. Mattia meidän tulee siitä kiittää oikeastaan. OLLI. Enkö sitä arvannut!
Hovilan Olli hymyili, hieroi käsiään ja heitti salaviisaita silmäyksiä vieraisiinsa. "Jaa", jatkoi pastori, "Taavi Hannula meni kaupunkiin; kentiesi hän siellä jo sormukset teettää". "Ei vielä, ei vielä sentään", vastasi nyt Hovilainen hiljaa, vilaisten saliin ja naurellen. "Eihän tässä tiedä, mutta saattaa se siksi kääntyä. Nähdäänhän!"
Viimeinkin nousi vieras, lausui jäähyväiset ja ratsasti hevosillansa polkua myöten metsän lävitse Römyreen päin ja tuvassa oli hiljaisuus. "Tahdotko syödä, Olli?" kysyi äiti ja vei puuroa pöydälle. "Tule ja syö!" "En, kiitoksia, äiti; minun ei ole nälkä," vastasi poika. "Koska olet viimeiseksi syönyt?" "Syönytkö? ... niin tänään varhain ... aamulla varhain, niin, ihan varmaan söin silloin!"
Miten äitisi ja Yrjö voivat?" jatkoi hän ja aikoi astua huoneesen. "Yrjö ei ole kotona," lausui Inka; "mutta ennen kun sinä kohtaat äidin, minä tahdon puhua kanssasi; tule tänne kammariin!" "Oi, saanko minä niin rauhassa puhua kanssasi, Inkaseni, sinä minun armas, hyvä Inkani." Pian olivat he kahden Ingan pienessä kammarissa. "No, Jumala siunatkoon sinua, Inka," alkoi Olli.
Ja ajattele vähän, ennenkuin tuonlaisia ehdotuksia teet. OLLI. Se oli oikein. Anna vaan tuota pohjalaista aika tavalla nenälle, kyllä hän sen sietää. MAUNO. Koetelkoonpas! Minun nenälleni ei vielä tähän hetkeen saakka kukaan ole uskaltanut hyppiä. ANNA. Pelko ei ole esteenä ollut. OLLI. Heikkarin suureksi herraksi se Mauno on paisunutkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät