Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Mene nyt nimismiehen luokse, Kari, ja ota ne ulos, vaan älä puhu siitä kellekkään, ja sitte menet veljeni luokse niitä viemään. Mutta sinähän olet lähin siihen, sinä joka olet hänen veljensä. Voipihan niin olla, mutta onpa kuin vähän ujostelisin. Emmekö voisi kirjoittaa: hyvin kunnioitetulle torppari Olli Jansonille meidän kotitalon lunastimeksi. Niin saisi hän kuitenkin sen tietää.
"Sinä et muista, milloin olet syönyt," sanoi äiti, "sehän on ihmeellistä. No, Olli ... olittehan te tunturi-myrskyllä tois'iltana tuntureilla? Se oli silloin vaarallista täällä kumminkin." "Myrskylläkö tuntureilla?... Emme ... sitä en minä tiedäkään."
He olisivat taas eronneet ja olleet kylmiä toisilleen ehkä ainiaaksi. Mutta nyt olisi Heikki vähimmin tahtonut luopua Ollista. Menemmekö parturiin, kysyi Olli. Mennään nyt sitten, sanoi Heikki ja tunsi selvästi, kuinka Olli sen käsitti myöntäväksi vastaukseksi myöskin muihin vaatimuksiinsa. He menivät hienoimpaan parturiin. Täällä Olli määräsi kaikki.
"Jumalan kiitos, että me taas olemme yksinämme!" lausui Inka sitten kun viimeiset vieraat olivat lähteneet; "tiedätkö, Olli, että tämä juhla ei ollut minusta läheskään niin iloista kuin olin sitä kuvitellut; minun täytyy kuitenkin erota kotoa. Tiedäthän, että sieltä, missä on lapsena elänyt, missä on leikkinyt lapsuutensa päivinä, sieltä eroaa ihminen kuitenkin vastahakoisesti ja murheella."
Virren loputtua Olli luki virsikirjasta monta eri kohtaa, ja kun hän vihdoin oli sanonut aamen, oli suuressa pirtissä niin hiljaista, ettei kuulunut hiiskaustakaan. Saarnamies silmäili ihmisiä, ja hänen tutkiva, kiiltävä katseensa tunkeutui kuin nuoli toisen sydämeen. Moni vanhempikin kristitty väisti tätä tutkistelua, ja ruti uskottomat istuivat allapäin kuin jostakin syytettyinä.
Olli oli lukevinaan paljon, paljon siitä Heikin silmien luota semmoista, mikä oli tullut häneen heidän erilläänolonsa aikana sisästäpäin, sieluelämän vaikutuksesta. Mutta ulkonaisesti olivat Heikin kasvotkin samat pienimpiin yksityiskohtiin asti. Erittäin kummasteli Olli hänen tukkansa ominaisuutta. Se oli aina sama samoine kiharoineen.
KAPTEENI PUKS. Hyväntekijäni, henkeni pelastaja. jos olet yksi kilpailijoista, niin kuiskaan sinulle palkinnoksi jotain korvaasi. Mutta oletko sinä myöskin viisas? LIISA. Niin, kapteeni, Olli tietää kyllä, että kaikki nimittävät häntä tyhmäksi Olliksi, senvuoksi, että hän on niin hiljainen, mutta ei hän ole niin tyhmä, kuin miltä hän näyttää!
Olisi tarvinnut tarkastella puhujan kasvoja, ennen kun voi käsittää, millä äärettömällä voimalla sellainen tunturiluonto kuin hänellä oli, voi lannistaa jokaisen tuskan piirteen. Olli nousi ylös ja käänsi ensimäisen kerran tänä iltana kasvonsa äitiänsä kohden. "Niin, äiti, isä on siellä, jossa hänen on parempi olla kuin täällä.
Makasiinin hoitokunnan piti pitää kokousta joistakin erittäin tärkeöistä seikoista. Ja kun kokous oli päättynyt, esittivät hoitokunnan jäsenet saada esimiehensä kanssansa pienelle ehtoolliselle kestikievariin. Olli muisti Liisan varoitukset, raapasi korvansa ta'ustaa ja huokasi.
Mutta kun Heikki oli saanut Ollin pystykauluksen paikoilleen, purskahti Olli nauruun. Katso peiliin itse! Tiesinhän minä, että ne olivat nuo sinun kiharasi! Heikki alkoi ottaa kaulusta pois. Ei, ei, anna sen olla paikoillaan. Nuo kiharat on poistettava! Sinun täytyy erota pyhimysvanteestasi, rakas sielu! Heikin teki niin hyvää heittäytyä onnettomuuksineen lapsen tavoin Ollin käsiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät