Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ja mies haki vielä samana yönä kellarista kittiä ja täytti sillä kirveen iskemät haavat, ja siveli myöhemmin maalia päälle. Mutta ... tahtoisitteko katsoa sitä korjattua kohtaa...?» Olavi nousi ja asteli kuin kone kaapin luo, mutta vanhempi veli ainoastaan kääntyi tuolillaan, katsellen siitä sanaton kauhu yhä kasvoillaan.
Ei hän ollut paljoa lukenut, mutta Olavi huomasi, että hän käsitti hyvin, ymmärsi heti kaikenlaiset pienet vivahdukset ja osasi kuunnella niin, että se innoitti puhumaan. Olavi oli siitä mielissään ja innostui kertomaan. Melkein aina oli hän se, joka puhui, mutta välistä hän otti hyväksyvästi vastaan senkin, mitä Ellillä oli sanomista.
»Te...?» nauraa nuorukainen että porstua helisee. »Etkö sinä heti tuntenut, kun huomasit sormeni silmilläsi, että se oli 'sinä', joka takana seisoi?» Hän sanoo sen sellaisella tartuttavalla iloisuudella, ettei tyttökään voi muuta kuin nauraa ja hän, syrjästäkatselija, nauraa myöskin. »Olavi minä olen, Olavi ja 'sinä'».
Minä pysyn mieluummin yksinkertaisena. OLAVI: Pyhänä ja yksinkertaisena, Elina. ELINA: Herra Olavi on liian hyvä minulle. Tuo mies on valmis heti lähtemään... MAUNU TAVAST: Hyvä. Olavi! Kentiespä tahdot tarkastaa kirjeen? Minä tiedän kyllä sinun ymmärtävän parhaiten nuo asiat. MAUNU TAVAST: Myöskin sinun on niitä kerran ymmärrettävä, Olavi.
Kuinka kaunis tällainen aamu on, sanoi Olavi kääntyen Elliin, ja kuinka toisenlaiseksi kaikki näyttää muuttuneen eilisestään. Ei luulisi koko taloa enää samaksi, mikä se oli eilen. Kuinka niin? Siinä oli eilen illalla jotain surullista ja alakuloista, ja nyt siitä ei näy jälkeäkään. Se on kai tämä valaistus... Tai on se teidän oma mielialanne, joka sen tekee.
Yhden kohdan hän vielä muisti aivan hyvästijättäissä. Hän oli tuntenut sisäistä pakkoa sanoa sen Olaville, sillä se oli niin vilpitön ja lämmin ajatus hänessä ja hän oli niin usein sitä itsekseen ajatellut. »Minä olen kuullut sinun vaimostasi, Olavi ... ja minä olen niin iloinen, että hän on sellainen. Sellaisen sinä tarvitsit ... ei kuka tahansa olisi kyennyt sille sijalle...»
»Ei, ei» tyttö painoi päänsä alas. »Mutta minä tahtoisin tehdä, jotakin, uhrata jotakin sinun tähtesi.» Hän oli silmänräpäyksen vaiti, mutta sitte hänen silmänsä säkenöivät: »Olavi, nyt minä jo tiedän, mitä se on! Minä leikkaan paraimmat suortuvat hiuksistani, ja sinun pitää teettää niistä joku muisto minä tiedän että sellaisia tehdään.
Kamarissa vaipui vaaleakutrinen pää pöydille käsien varaan nuori tyttö hyrähti hiljaiseen itkuun. »Miksi sinä tänä iltana niin surullinen olet, Olavi?» kysyi tyttö katsoen häntä lämpimästi silmiin. »Miksikö minä surullinen olen?» puheli nuorukainen kuin itsekseen, leikkien hiljalleen hänen lettinsä tupsulla ja katsellen surullisesti eteensä. »Kunpa minä tietäisin sen itsekkään!»
Herra Kalm se nyt on isäntänä, niin kauan kuin mieheni on poissa, kiiruhti Elli sanomaan. Teidän velvollisuutenne, herra Kalm, on nyt huvittaa herroja ja erittäinkin naisia ... minä annan teille täyden isäntävallan talossani niin kauaksi. Mutta jos minä en annakaan sitä sitten enää takaisin, leikitsi Olavi muiden nauraessa ja meni noutamaan herroille tupakkaa.
Minun suuri, korkea isäni, jonka kengännauhoja minä en ole kelvollinen päästämään! Sinäkö pyydät minulta synnin-anetta? Minun on sinulta anteeksi anottava. Sinä et tiedä, mitä sanoja minun herjainen suuni lausui äsken tuon nunnan kuullen... MAUNU TAVAST: Nunnan? OLAVI: Niin. Hän näytti siitä suuresti pahastuvan. Olavi kääntyy pois liikutettuna.
Päivän Sana
Muut Etsivät