Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
BOORD BRATTE. Pyhä Olavi kuningas, mitä ennustaa tuommoinen hirmunmerkki? VANHA KEV
ENDRID. Tiedätten, Ett' uljas Ruotsalainen, Ingebjörn, Olavi Stiklastadissa kun kaatui, Sen miekan otti. Perinnöks se joutui Polvesta polveen. Viime jälkeisensä Mun kanssan' viime keisar'sodass' oli; Me leiriydyimme, jokainen Varjaagi Niin juur' kuin sanoit lepäs' aseissaan, Käs' miekassa pään päällä. Ruotsalainen Kun herää, häll' ei miekkaa olekaan. Se kauas kentälle on heitetty.
Me tulemme ehkä sinua vastaan, vai kuinka, herra Kalm? Niin, kyllä minä mielelläni. Saatte nähdä näitä seutujakin. Pastorin mentyä katosi Elli jonnekin sisähuoneisiin, ja Olavi meni kamariinsa. Hän tahtoi nyt ryhtyä työhönsä, ja ensi töikseen hän purki kirja-arkkunsa ja lateli siitä eteensä kirjavarastonsa.
»Ja nytkö meidän täytyy erota?» sanoi Olavi liikutuksesta vavisten... »Minä tulen sinua saattamaan tielle saakka.» Hän loi vielä kerran joelle kaihoisan katseen, ikäänkuin sen ainiaaksi mieleensä painaakseen. He astuivat sanaa sanomatta ojannetta ylös maantien varteen ja seisahtuivat siihen.
Minulle tarjoaa se syvän silmäyksen kahteen suureen ja palavaan ihmissydämeen. OLAVI: Niinkö? Minun mielestäni on se mitä surullisin, mitä kirkaisevin todistuskappale kahden sydämen synnistä ja viheliäisyydestä. Heloise! Hänen suhteensa minä en sitä niin ihmettele. Hän oli nainen ja sellaisena luotu heikkouteen. Mutta Abaelard!
»On», vastasi Olavi tyynesti. »Meidän ensi tapaamisemme ei ollut sellainen, kuin sen olisi pitänyt olla. Minä pyydän sitä kertaa anteeksi ja pyydän nyt uudelleen tyttärenne kättä.» »Souvari!» kivahti vihasta ja harmista vapiseva ääni. »Niin mutta älkää kiivastuko!»
MAUNU TAVAST: Kuitenkin teen minä sen, sillä juuri sinulta tahdon minä elämäni ehtoolla kuulla päästön suuresta synnistäni. Hetki on tullut. Nyt on se tapahtuva. OLAVI: Setä! Sinä aiot...?
Isä ja äiti odottavat. Minä tiedän että he ottavat minut mielellään takaisin, vaikka olisin millainen, kun vaan tulen. Tiedätkö, Olavi? Minä en ole ollut kahteen vuoteen kotona voi, millainen minä olen ollut!... Ja niin minä teenkin nyt, heti paikalla! Mutta anna minun istua näin vielä hetkinen ja katsella sinua silmiin ... niinkuin ennenkin, sitte minä taas jaksan.»
Kiertää salaa käteni hänen kaulaansa ja... Sano, Olavi, minulle yksi asia suuteliko sinun äitisi sinua usein?» »Ei, ei usein.» »Vaan silitteli sinun hiuksiasi ja puheli sinun kanssasi usein kahdenkesken niinkö?» »Niin, niin...» Nuorukaisen kädet olivat heltineet.
Se oli kuitenkin ollut ja ehkä tulisi olemaan vastedeskin samalla lailla. Jos Elli olisi sitä edes valittanut, kysynyt häneltä neuvoa... Mutta kun Olavi seuraavana aamuna koetti saada puheen siihen, väisti Elli ja väisti nähtävästi tahallaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät