United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta ehkäpä tämä pelastaa sinun sielusi, Bengt; ehkä tarvitsit juuri jotain tällaista herätäksesi itseäsi tuntemaan..." "Mitä typerää, julmaa Jumalaa tarjoat minulle?" huudahti Bengt kiivaasti. "Täytyikö Liinan sortua, jotta minä pelastuisin?"
Poika tuli kaikesta tästä liikutetuksi, vaan eivät mitkään Uotin kehoitukset voineet häntä taivuttaa petoa koskemaan. "Se on hyvä, näen minä!" sanoi Uoti harmistuneena, "sinä tarvitsit toki joutua isäs käsiin, sillä jos olisi kestänyt sitä tekoa, niin ei sinusta milloinkaan olisi tullut oikeata Pentinpoikaa." Joukko läksi jälleen sitte kulkemaan.
"Muistatko sitä hetkeä, Bengt?" kuiskasi Ester ja katsoi häntä silmiin; "silloin tarvitsit itse toisen luottamusta voidaksesi elää, ja minä luotin sinuun ja Jumala luotti sinuun, ja siksi kykenit nousemaan. Anna nyt, mitä silloin sait!" Yli Bengtin synkkien piirteiden hiipi kuin värisevä valonvälkähdys.
"Minä olen kärsinyt ja vaivaa nähnyt sinun puolestasi siitä asti kuin näit päivän valoa, olen orjaellut puolestasi hyvinä ja pahoina aikoina, olen ryöstänyt ruoan itseltäni, kun mielestäni sinä sitä paremmin tarvitsit!
Oletko voinut huomata jotakin sellaista minusta? Olen aina vähin erin. Ja sitte sinä tarvitsit jotakin uutta, joka voisi tyydyttää sinua. Minä en enään ollut sinulle kylliksi. Se on muuttuvaisuuden laki, Rita. Sen vuoksi sinä olisit tehnyt ihmelapsen pikku Eyolf-parasta. Se ei ollut aikomukseni. Minä tahdoin, tehdä hänestä onnellisen olennon. Sitä ainoastaan tarkoitin. Vaan et rakkaudesta häneen.
Tuohon Jaakko sanoa hökäsi: Jos minulla olisi itselläni rahan, niin minä maksaisin vaikka mitä, että minä pääsisin siitä asiasta hyvin pian erilleni. Oletkos siinä asiassa kiinni sitten? kysyi nimismies. Minä häm-äm-mästyin, anta-akaa ant-eeksi, herra vallesmanni, änkytti Jaakko. Mitäs siinä tarvitsit hämmästyä? Jos syytön olet, niin eihän se mitään ole.
Yhden kohdan hän vielä muisti aivan hyvästijättäissä. Hän oli tuntenut sisäistä pakkoa sanoa sen Olaville, sillä se oli niin vilpitön ja lämmin ajatus hänessä ja hän oli niin usein sitä itsekseen ajatellut. »Minä olen kuullut sinun vaimostasi, Olavi ... ja minä olen niin iloinen, että hän on sellainen. Sellaisen sinä tarvitsit ... ei kuka tahansa olisi kyennyt sille sijalle...»
Syyttä sinua varkaudesta syytettiin Miksi jätin sinut oman onnesi nojaan silloin, kun enimmin apua tarvitsit? Anna minulle anteeksi. Minähän sinua vastaan olen rikkonut. Miksi en tullut heti luoksesi, tunnustanut kaikki ja pyytänyt anteeksi? Ethän olisi minua silloin luotasi työntänyt. En, en! Yhdessä olisimme sitten kestäneet kaikki. En luullut sinun voivan rikostani anteeksi antaa.