Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Ei, tuo mies ei nähtävästi ymmärtänyt muuta arvokasta maailmassa kuin raha! Ja hänkö, Anna Sofia Sorvi, filosofian kandidaatti ja entinen opettajatar, tuon raakalaisen luokse takaisin? Ei ikinä! Ennen kuolema maantien ojassa kuin häpeä tuon miehen vuoteessa!
"Olen kyllä asian ottanut miettiäkseni," vastasi lautamies, ottaen juhlallisen muodon päällensä, "ja mitä Jussiin tulee, ei ole minulla häntä vastaan mitään; vaan ennen itseäni siihen päätettyä tahtoisin mielelläni tietää, millä kannalla asiansa ovat. Tähän aikaan on aivan tarpeellista katsoa eteensä; parempi on vettä ojassa, kuin joessa sulkea."
Silloin astui eräs huoleton vieras sisään, jättäen oven auki. Avonaisesta ovesta pujahti Patras ulos sekä juoksi niin sukkelaan kuin jäsenensä sallivat kylmään, pimeään yöhön. Hänen ainoa ajatuksensa oli Nellon löytäminen. Ihminen olisi kyllä seisahtunut, syönyt ja levähtänyt; semmoinen ei ollut Patrasin ystävyys. Hän muisti sen ajan, jolloin ukko ja poika löysivät hänet puolikuolleena ojassa.
Oli silloin työpäivä raskas; väsyneinä käyskelivät he kotiansa vasta auringon laskiessa, ja tuskan ja vaivan musta juonne ympäröitsi vaisun miehen huulet. Mutta syksyn tullessa oli suo jo reunasta reunaan ojassa ja kuivaksi nurmeksi muuttunut sen kamara; ja oli siinä veljeksillä uusi, oivallinen niittu, lakea Sompioniittu.
Kun sitten yöt alkoivat jatkua ja ilmat kylmetä, olivat yöksi ottaneet talliin ja päiväksi aina päästäneet köllehtimään hakaan. Se on nyt uudella karvalla, karva lyhyt kuin hiiressä ja ojassa on lautanen. Kun nyt syksystä lähtien ruvetaan sen paloja vähän parantelemaan, niin kyllä sillä asia sujuu. Humu kuuluu eikä köyhyyttä, kun me ruunan kanssa lähdemme.
Sammakon kurnutus läheisessä ojassa kuului selvään, samoin kuin muutamat helakat naisäänet toiseltapuolen jokea, sekä kaukainen rattaiden pärinä ja hevosen kopisteleminen Heinosen tallista. Mutta sitten siinä oli jotain muuta, joka suli etäiseen koskenpauhuun naskuttaen, raksuttaen, kuristen, humisten, kaikki hiljaa ja salaperäisesti.
En ole koskaan kuullut mitään pahaa puhuttavan Ristosta, mutta Tahvosta tietää jo joka lapsi sata juttua jutella, ja suurin osa niistä ovat todenperäisiä. Tahvo on sata kertaa viinasta väsyneenä maannut tien ojassa, pelissä kadottanut monta kymmenistä ruplaa, ja monta yötä väijynyt kylän tyttöjä. Hän kiroilee ja sadattelee joka sanalta ja semmoiselle tahdotte myydä minut.
Rovasti seisoi ojassa ja sai Anteronkin sinne hyppäämään. Se on kuin tunkion pohjaa! Ja semmoisia soita on Suomessa yhtä paljon kuin järviä! Pappa hoi! huudettiin ylhäältä harjun rinteeltä. Hoi! hoi! Saadaanko kaataa tämä petäjä? Mikä petäjä? Ei! ei! Vai se pienempi! Kaatakaa vain! Mennään tästä kautta!
Viimein he väsyivät, pyyhkivät hien otsaltaan ja Maija Liisa sanoi: »Ei se syty.» He istuivat väsyneinä, epätoivoisina, ja Maija Liisa kysyi vihansekaisena: »Entäs Ihalainen itse?... Tuliko siitäkään sen parempaa tolkkua?» »Tulihan siitä... Ei se ojassa ole, se kun on onneksi mennyt Ameriikkaan», lohdutteli Anna Liisa. Mutta silloin pyöristyivät Maija Liisan silmät.
Kapteeni, joka ei kääseistä päässyt, niinkuin pojat takana, lentämään ojan toisella puolella olevalle nummelle jalkanahka kun oli napeilla kiini hänen molemmilla puolillaan makasi ojassa kääsien alla. Kapteeni ei vähästä hämmästynyt. Hän tointuikin samassa silmänräpäyksessä, jona onnettomuus oli tapahtunut. Hän tunsi polttavan kivun toisessa kädessänsä ja niskassansa. Hän huusi ja kirosi julmasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät