Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Englantiin! jopa nyt säpsähdin! Englantiinko mennäänkin, kysäsin hätäisesti. Englantiin, aivan Englantiin, sanoi mies, katsellen totisen näköisenä minua silmiin, ja vielä lisäsi: tuopa onkin sinulle oiva reissu, sillä mailmankaupan pääpaikassa käyvät vispilät ja kapustatkin hyvin kaupaksi.
Minä olin kuitenkin turhanpäiten niin jalomielinen, että koetin peittää hänen hairahdustaan sillä, että sanoin hänen matkustaneen Pyrmontiin, mutta oiva veljeni on ponnistanut kaikki voimansa repiäkseen rikki tämän suojelevan hunnun ja paljastaakseen äitinsä koko luonnollisen suloisuuden.
Vaikk'ei häntä nyt kanssamme ois! Ja vaikka hän on herenyt laulamasta, Elääpi kuitenki kaikusa maine, versoaa virkeä hedelmä, kauan säilyypi oiva aine, töistä ja toimista ylevä. Köyhänä, pienenä matalassa majassa Sammatin töllissä syntynyt on. Alhaisna, nöyränä Kurjuutta kärsien Kohonnut hän on arvohon.
Mutta te nahjukset ette huomaa, vaikka teitä nenästä vetäisi. Ei teillä ole silmiä eikä kauneuden tunnetta. VOITTO. Kuinka niin, täti? SANNA. Ettekö siis ole ollenkaan huomanneet, miksi tuotin tänne veli-vainajani tyttären? KUSTAA. Jaa Liisanko? SANNA. Hän ei ole rikas, mutta kaunis ja oiva neiti, siis pitkittä puheitta päättäkää nyt heti, sillä ei kaikki kypsy, jota kauan keitetään.
Kreivitär punastui, mutta paroonitar ei ymmärtänyt pistosanaa; hänenkin sydämensä oli nyt lämmennyt isän onnesta, ja hän vastasi: Sinä pieni sinipiika! Taitaa olla oiva suo, joka kasvattaa tuollaisia karpaloita. Marikkoni on kullattu, niinkuin hovissa on tapana, vastasi Vera, nakaten niskaansa.
Siinä on juoneni perusta, jonka mukaan ei nyt astuisikan esiin tuo oikea tietäjä, vaan eräs, jokin meidän tuttavistamme, mi edeltäpäin annetusta neuvostani, Lappalaisen haamussa ja nimessä juttelis mun herrani kanssa rahdun ja saattais ulos totuuden hänen suustansa, isäni korvien kuulten tuolla metsäs. Huoma tämä. KILIAN. Siinäpä aate! SELMA. Eikö oiva?
EERIKKI. Nytpä taidat sanoa sitäkin leipää syöneekses, ja likistipä, luulen, nämät päivät vähän miehen kärsimystä. NIKO. Ei yhtään hätää, Eero! EERIKKI. Olethan harras tupakkimies! NIKO. Siihenkin seikkaan neuvo pian keksittiin. Palanutta leivänkuorta rikki jauhettiin, siihen puoliksi tuhkaa sekaan, ja nuuska oli valmis, oiva vapsriikin nuuska.
"Jos lyönkin joskus, ken sitä kummaksuu? teen niinkuin tekin teette ja moni muu; vaikk' yksin löisittenkin, mä mairetyön suon muiden tehtäväksi ja myöskin lyön." "Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks on kaikkein nähdä mälliä suussain kaks; vaan halpaa jos se kunnia teistä ois, voin toisen mällin suustani heittää pois." Ja Konow silmin katsovi säihkäävin: "Mies oiva oot ja saakelin ylväskin.
Luonto heille Silmätkö antoi nähdä taivaan laen Ja maan ja meren rikkaudet kaikki, Selittää tulipallot taivahalla Ja rannan määrättömät sorajyvät, Ja somaa emme rumast' erottaisi Näin oiva laseilla? IMOGEN. Mik' ihmetyttää?
Se on ruttoa rumempi, Kamalampi käärmehiä, Merkuria myrkkyisempi, Opiumin oiva serkku. Miks ei kiellä korkiampi Esivalta voimallinen, Apoteekkiin anna panna Muitten myrkkyjen sekahan, Josta tohtorin lapulla Oisi sinne annettava, Missä on toella tarvis?
Päivän Sana
Muut Etsivät