Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Se vasta, vast' on vapaa mies, ken oman luoda tiensä ties keskeltä elon kuohujen ja ajan aatteiden; ei häntä vallat horjuta, ei joukon oikut orjuuta, hän yksin yönkin halki käy, kun tähteä ei näy. Ja vasta vapaa mies on se, ken tyynnä lausuu Tuonelle: »Ma kuolla voin, mut kuole ei, min eestä työtä tein.» Ei kuolema lie ankarin; on kuolo seppel sankarin, kun vaatii häntä vakaumus ja ihmis-oikeus.
On toisin ollut ennen, Mut siit' on aikaa jo, Kun hälle hymyellyt On onnen aurinko: Silloinkin parhaimmillaan Se tarjoi vaivaa vaan, Ja puutett' oli usein Ja nälkää toisinaan. Olikin voitto suuri, Kun kerran kulmilleen Sai työnsä palkaks painaa Viherjän seppeleen. Vaan sitten kaikki kääntyi Ken onnen oikut ties!... Pimeni järjen valo... Hän oli mennyt mies.
PILAPUHUJA. Vait' jälkimaalimasta! senpä soisin! Jos miekin tuosta pakinoisin, Nykymailmallen ken sitten ilveilis? Se vaatii hauskaa syystä kyllä; Jos kekkuli hauskuttaa sit' ilveilyllä, Se kiitoksen jo ansaitsis. Ken kansaa oikein miellytellä voi, Hänt' ei sen oikut saata katkeroittaa; Laveinta piiriä vaan hän ahkeroi, Tuon helpommin hän hurmaa, voittaa. Nyt olkaa uljas! fantasiia laulakoon ja köörit kaikin yhtykööt sen laulantoon:
Ja kuitenkin oli tuiki mahdotointa olla häntä rakastamatta; sydän ikäänkuin vetäytyi hänen puoleensa. Noin tuntia neljä me vietimme yhdessä, milloin istuen vieretysten sohvalla milloin levollisina käyskennellen talon edessä. Ja näinä neljänä tuntina me täydellisesti liityimme toisiimme. Päivä oli menossa maillensa, ja minun oli jo aika lähteä kotiin. Asja vielä ei oikut palannut.
"Senhän minä tiesinkin ... sehän se on akkain wiimeinen waltti, mutta onneksi minä tunnen liiaksi tarkkaan nuo oikut, ja woin wakuuttaa, ett'eiwät ne naputa niin mitään", sanoi isäntä kylmästi ja lähti suuttuneena pois.
Silloin rosvo täyttää uhkauksensa, hän aivastaa, ja samalla astuu esiin metsästä morsiamen vanhemmat; samalla myös rosvo heittää pois valepukunsa ja seisoo katuvaisen morsiamensa edessä. Nyt lupaa morsian heittää pois mielestänsä kaikki ritarilliset oikut. Vanhemmat antavat siunauksensa, ja siihen loppuu toinen näytös. Semmoinen oli näytelmän sisällys, ja kaikkien mielestä se oli ihana.
Laakso oli minun omani, minun yksinään; minä olin valloittanut sen jaloillani, minä olin sen oikea omistaja ystävyyden oikeudella. Ja tämä pieni osa virrasta, nämä kaksi penikulmaa Durancea, kuinka minä niitä rakastin, kuinka hyvin me ymmärsimme toisiamme! Minä tunsin rakkaan virtani kaikki oikut, sen vihan puuskat, sen hymyilyt, sen eri muodot kunakin päivän hetkenä.
CLARENCE. Miks' ei, jos itse tiedän: viel' en tiedä Niin mitään, totta vie; mut sen vaan kuulin, Ett' uniin uskoo hän ja ennustuksiin; Pois aapistost' Y-kirjaimen hän tahtoo: Povarin sanoo ennustaneen, että hänen heimoltansa vallan kettäää; Ja kun mun nimen' Yrjö alkaa Y'llä, Hän mua siitä luulee, paha kyllä. Tää, kuulemma, ja tämänlaiset oikut Hänt' yllyttivät vangitsemaan minut.
Kun ilta on armas ja suurena kuu, Ja tyyni jo laskevi veille, Sinut purteeni saan, ja se ajautuu Päin saarta, mi viittovi meille. Se meitä jo vuottavi viitoineen, Min varjoissa oikut ilkkuu, Mut rastas laulavi siimekseen, Ja varjoista tähdet vilkkuu. Mut sentään, jos varjoja kammoksuin Et kuule helkettä rastaan, Niin airoin ma lepään ja viihtävin suin Sua painan ma rintaani vastaan.
Sen wuoksi woi tuossa sywässä salmessa käydä wäkewä wirta, joko lahteen tahi merelle päin, aina sen mukaan, nousiko luode wai laski. Niin, ei ollut minulla enään muuta ylimentäwää kuin tuo salmi, mutta kuitenkin peljätti se minua, sillä tunsin osaksi sen oikut. Mutta sittenhän olenkin pian mökissä, tuttujen ja ystäwällisten ihmisten parissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät